VÄISTYVÄN PUHEENJOHTAJAN AJATUKSIA VUODELLE 2025
Eija Rytkönen
Jyväskylän NNKY:n puheenjohtaja 2021-2024
Aloitin Jyväskylän NNKY:n puheenjohtajana vuoden 2021 alussa. Silloin vallitsi koronapandemian aika. Oli rauhallista, suorastaan pysähtynyttä. Oli epävarmuutta tulevasta.
Tartuttiin hetkeen – ja tehtiin historiikki. Se sai nimekseen ”125 vuotta valistuneitten naisten aktiivisuutta” (ilmestyi 2022). Samalla liitettiin nykysukupolvi ennen meitä toimineisiin ja vähitellen päästiin inspiroituneeseen, luovaan tilaan jatkamaan käytännön tekoja: tiistaiaamujen Puuroa ja puhetta, kirjapiirejä, ompeluseuraa, laulajaisia, myyjäisiä, juhlia, leffaleidejä, ulkoilua yhdessä, retkiä, voimasiskoja, kamalia äitejä, symposiumeja ja monenlaista muutakin tässä mainitsematonta.
Sen lisäksi että yhdistys tarjosi keskinäistä yhteyttä, sosiaalisia kontakteja, kahvitteluja, hiljaisuutta, hersyvää puheensorinaa ja naurua, se tarjosi vapaaehtoisille mahdollisuuksia hyvän tekemiselle, tiedon ja taidon lahjojen näkyville tuomista, yhteisöllisyyttä. Minä olen ollut yksi vapaaehtoinen.
Yhdistyksemme on Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys. Kun tulin sen osallisuuteen, en ollut enää nuori, olin suurten ikäluokkien nuorekas nainen. Sisältönäni oli vuosikymmenten elämänkokemus, työelämä murrosikäisten opettajana eri puolilla Suomea, seurakuntaelämä vapaakirkollisen pastorin puolisona, kristityn humanistin ekumeeninen maailmankatsomus, kiinnostus ymmärtää lisää ihmisen elämästä ja jakaa elämässä kertynyttä toisten kanssa. Olen hyvin kiitollinen siitä, että sain osakseni NNKY-ajan.
Olen nyt siirtymässä taustalle. Tilalleni puheenjohtajaksi astuu Sanna Laajavaara. Olemme oppineet tuntemaan hänet parin vuoden ajalta erityisesti käytännön toimissa: keittiössä, leipojana, tarjoilijana, pöytien kattajana, juhlien tarjottavien ja tarjoilujen vastaavana, kesäpäivystäjänä, videotykin käyttäjänä, reippaasti juttelevana. Nyt yhdistyksellä on edessä uusi vaihe elää puheenjohtajan rooliin totuttelevan Sannan kanssa. Minua on tehtävässäni tuettu, samaa toivon myös seuraajani saavan osakseen.
Mikäli saan elää kohtuullisen terveenä, aion toimia vielä ainakin yhdessä vapaaehtoistehtävässä. Huolehdin tiistaiaamujen Puuron ja puheen toteutuksista. Siellä ovat tuttuni, siellä ovat kiinnostavat vierailijat, siellä voin tavata myös ihan uusia ihmisiä, jotka ovat jotain kautta innostuneet astumaan sisään Puistotori neljään, Ännälään.
Toiminnanjohtaja Tanja Nieminen ja hänen opintovapaillaan Susanna Matikainen ovat ainoina palkattuina työntekijöinämme antaneet minulle tukea ja välttämätöntä ammattiosaamista yhdistyksen moninaisissa käytännön asioissa ja byrokratiakuvioissa, joita monimutkaistuvassa nykymaailmassa tuntuu karttuvan aina vain lisää. Tanja on myös se nuori henkilö, joka on antanut jo kauan Jyväskylän NNKY:lle eloisaa näkyvyyttä; hän on yhdistyksemme kasvot yhä edelleenkin. Hyvin lämmin kiitos tuesta ja yhteydestä.
Vuosien mittaan yhteistyössä ja tukena kanssani ovat olleet monet hallituksen jäsenet, ohjelmatoimikunnan ihmiset ja muut vapaaehtoiset. Olisi aiheellista mainita heidät kaikki nimeltä, mutta mainitsen nyt kiitollisena vain kolme henkilöä: Pirjo-Liisa Sillgrenin, Marja-Liisa Kilpeläisen ja Eija Rantatalon.
Pirjo-Liisa liittyi Jyväskylän NNKY:n jäseneksi vuonna 1979. Hänen vahvan tukensa avulla olen saanut elää NNKY-vuosiani. Pirjo-Liisa toimi vuosina 1985-1987 sihteeri-toiminnanohjaajana, vuosina 1992-2009 toiminnanohjaajana sekä yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 2011-2016. Hän oli perustamassa Kirjapiiri II:ta vuonna 1981 – ja tuota kirjapiiriä hän ohjaa edelleen innostuneesti. Kun tulin valituksi puheenjohtajaksi, Pirjo-Liisa suostui vielä varapuheenjohtajaksi mukanaan pitkäaikainen kokemus Ännälästä ja koko kansainvälisestä NNKY-liikkeestä.
Rahastonhoitajamme Marja-Liisa Kilpeläisen ammatillinen osaaminen on ollut taivaan lahja yhdistyksellemme. Hänen tietämyksensä on auttanut monen taloudellisen asian kiemuroissa hyviin ratkaisuihin.
Mitä sanoisin kaimastani Eija Rantatalosta. Sanat loppuvat ja muuttuvat lempeyden, ilon ja kiitollisuuden täyttämäksi musiikiksi. Eija säestää laulamisemme, soittaa kauneutta ja haikeutta soolokappaleillaan, inspiroi leikkimään ja opettelemaan uusia säveliä. Ja mitä olisi Wanhan ajan joulujuhlamme ilman Eijan ohjaamaa Puuron ja puheen esitystä.
Lopuksi tahdon lohduttaa ja antaa toivoa niin itselleni kuin yhdistyksemme tulevaisuudelle Luottamus kasvaa kulkiessa -kirjasen tekstin kautta kohdasta Ajatuksia riittämättömyydestä:
Maailma on hengästyttävän runsas, ja sen uuvuttavaan rytmiin on helppo tempautua. Meille tarjotaan rajattomasti mahdollisuuksia: kuka tahansa voi olla mitä tahansa! Toisaalta saamme myös rajattomasti vaatimuksia: Jokaisen on pyrittävä johonkin erityiseen, sillä tavallinen on laiskaa ja tylsää. Lisäksi on muistettava jatkuvasti osallistua, ottaa kantaa ja näkyä!
– –
Kaikkeen ei kuulu riittää. – – Ehkä minunkin on syytä lakata leviämästä pieniksi palasiksi koko maailmalle ja alkaa raivata tilaa kaiken sen hyvän kasvulle, jota juuri minulle on annettu.
– –
Päätösrukous
Jumala,
kiitos, että kaikki mitä teet, on hyvää.
Auta minua näkemään myös itseni sinun ihmeenäsi.
Siunaa arkeni.
Anna asioille aikansa ja paikkansa,
niin että en huku elämääni.
Auta minua löytämään itseni ja rajani.
Anna viisautta ja rohkeutta sanoa
oikeaan aikaan kyllä tai ei.
Anna myös terve ymmärrys velvollisuuksista
ja vapauta väärästä syyllisyydestä.
Siunaa kaikki lahjani ja haavani,
niin että voin olla siunaukseksi muille
valumatta itse tyhjiin.
Kiitos, että silloinkin, kun minä en riitä,
sinun armosi riittää.
Aamen.
Jyväskylässä joulukuussa 2024
Eija Rytkönen