Blogi

Tällä sivulla päivitämme Kamalien Äitien kuulumisia, sekä postaussarjojamme ”Tänään…” ja ”Vinkki vanhemmalle”.

18.4.2023

Parisuhdetyön asiantuntija Laura Huuskonen, Parisuhdekeskus Kataja ry

Teinit ja seksuaalisuus

Teini-ikäisen vanhempana joutuu monenlaisten uusien kysymysten ääreen, ja usein vielä äkkiä ja yllättäen. Kun oma lapsi onkin iässä, jossa sen kokeileminen ja tutkiminen, mitä seksuaalisuus itselle merkitsee, kiinnostaa, myös vanhempi joutuu samankaltaisten kysymysten ääreen. Miten kertoa seksuaalisuudesta? Mitä se itselle merkitsee, millaisin sanoin siitä puhun?

Oma keho kiinnostaa ihmislasta jo ihan pienestä pitäen ja kehokasvatus kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain. Jo pienelle lapselle voi kertoa, että kosketus tuottaa hyvän olon, mutta jokaisella on myös kehon rajat, joita niin lasten kuin aikuistenkin tulee kunnioittaa. Lapsen lähestyessä murrosikää on tärkeää kertoa, millaisia muutoksia omassa kehossa tulee tapahtumaan. Vanhempien ei kannata luottaa pelkästään koulun seksuaalikasvatukseen, vaan puhumalla itse teini kanssa seksuaalisuudesta vanhempi viestittää, että hän on avoin teinin kysymyksille.

Seksistä ja seksuaalisuudesta kannattaa aloittaa siis puhe jo mahdollisimman varhain. Nuoret puhuvat asiasta myös keskenään ja somesta sekä youtubesta löytyy varmasti kaikenlaista sekalaista tietoa ja kuvastoa asiasta. Kun vanhempi kertoo seksuaalisuudesta ja seksistä normalisoiden ja positiivisesti, varmistetaan myös, että nuori saa oikeaa tietoa ennen kuin omaan seksuaalisuuteen liittyvät tutkailut muiden kanssa alkavat.

Nuoren kanssa on hyvä puhua ainakin itsetyydytyksestä ja siitä, että oman kehon ja nautinnon tutkiminen yksin on paitsi normaalia, myös hyväksyttävää ja kannatettavaa oman kehon tuntemaan oppimista. Nuorelle on hyvä kertoa, että seksissä muiden ihmisten kanssa on kyse sekä rajoista että nautinnosta: on tärkeää, että kaikilla osapuolilla on hyvä ja turvallinen olla, ja kaikkeen toimintaan on molempien suostumus. Seksin suhteen saa myös kieltäytyä asioista. Samoin ehkäisy kuuluu turvallisen seksin rajoihin. Myös pornosta on hyvä keskustella nuoren kanssa. On normaalia, että porno kiinnostaa kaiken ikäisiä, mutta sitä katsottaessa kannattaa käyttää harkintaa: on mahdollista, että törmää sellaiseen pornokuvastoon, joka voi järkyttää esimerkiksi väkivallalla. Samoin on tärkeää muistuttaa, että vaikka muiden seksin harrastamisen katsominen on kiihottavaa, pornossa tapahtuva seksi ei juuri koskaan vastaa sitä, miltä seksi todellisuudessa näyttää, kuuluu tai tuntuu.

Seksistä keskustellessa voi olla, että nuorella herää kysymyksiä koskien vanhempien seksuaalisuutta. Niihin voi hyvin vastata menemättä liialti yksityiskohtiin. On tosi ok, että nuori tietää, että vanhempikin nauttii kosketuksesta ja seksistä. Vanhempi voi myös jakaa joitain omia kokemuksiaan siitä, mitkä asiat tekevät seksistä turvallista tai omia oivalluksiaan liittyen seksuaalisuuden toteuttamiseen.

Teini-ikäinen talossa voi haastaa vanhempien omaa seksielämää, jos tuntuu, että joku on aina hereillä viereisessä huoneessa. Vanhemmat voivat hyvin kertoa teinille, että kaipaavat omaa kahdenkeskistä aikaa ja läheisyyttä, ja siksi makuuhuoneen ovi on nyt kiinni tai kylppärin ovi lukossa. Yhtä lailla kuin teini harjoittelee omillaan oloa suhteessa vanhempiin, voivat vanhemmat asettaa rajoja suhteessaan teiniin: tämä saunavuoro on vain meille kahdelle tai sunnuntaiaamuna ei saa tulla ovelle koputtelemaan. Kaikenikäisten lasten vanhemmat ansaitsevat myös keskinäistä läheisyyttä, seksiä ja nautintoa niin halutessaan.

Voit lukea lisää erilaisista nuoria seksuaalisuudessa mietityttävistä asioista Väestöliiton sivustolta: https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/nuorten-vaestoliitto-artikkelit/

Kirjoittaja Laura Huuskonen on Parisuhdekeskus Kataja ry:n asiantuntija. Parisuhdekeskus Kataja ry on sitoutumaton parisuhdetyön järjestö. Löydät lisää tietoa parisuhteesta ja toiminnoistamme verkkosivuiltamme https://parisuhdekeskus.fi/

23. elokuuta 2022

Asiantuntijapsykologi Elina Komulainen, Mieli ry

Mihin nuori tarvitsee sinua ja mitä sinä vanhempana tarvitset?

Matkalla aikuisuuteen lapsi tarvitsee kaikissa kehitysvaiheissa vanhemman huolenpitoa ja lämmintä vuorovaikutusta. Niiden ilmenemismuodot vain muuttuvat. Siinä missä pieni lapsi tarvitsee vastaamista perustarpeisiinsa, syliä ja hoivaa, teini-ikäinen viihtyy kavereiden kanssa ja tekee pesäeroa vanhempiinsa. Tämä ei tarkoita, etteikö teini-ikäinenkin tarvitsisi. Ruokaa, rahaa, puhtaita sukkia, kyytiä. Myös kuulumisten kyselemistä, huomiota ja silitystä, vaikka hän viestisi aivan päinvastaista.

Tuttavapiirissäni moni leikki-ikäisen tai pienen koululaisen vanhempi on riemuinnut vaiheesta, jossa lapsi ei tule joka askeleella perässä, vaan sisarukset voi vaikka laittaa yhdessä ulos leikkimään tai lähikauppaan ostoksille. Pikkulapsivaiheessa lapsi tarvitsee paljon välitöntä hoivaa, vanhemman huomiota ja läsnäoloa. Olen viime aikoina pohtinut vanhemmuuteen liittyen sanoja joutuminen ja pääseminen. Joskus vanhemmuus on joutumista, toisinaan se on pääsemistä. Tämän huomaa ehkä vasta jälkeenpäin. Pikkulapsivaiheessa vanhempi haikailee arjen tohinoissa oman ajan perään. Silloin ei vielä ei tunnu ajankohtaiselta pohtia, että pian koittaa sekin vaihe, kun haikailee omilla siivillä lentävien lastensa perään. Yhtäkkiä onkin sitä omaa aikaa, jolloin ehtii miettiä. Milloin nuori tulee kotiin, että pääsisi näkemään hänet edes vilaukselta tai syömään saman pöydän ääreen? Onhan kaikki hyvin, jos nuori ei heti vastaa puhelimeen tai reagoi viestiin?

Lapsen, nuoren ja aikuisen arjen sekä mielenterveyden tukipilarit ovat uni ja lepo, ravitsemus ja ruokailu, tunteet ja ihmissuhteet, liikkuminen sekä vapaa-aika ja luovuus. Me vanhemmat toimimme nuorelle mallina. Miten oma Mielenterveyden kätesi voi? Onko se toimintakykyinen? Pitäisikö tarkastella jotakuta mielenhyvinvoinnin tekijää ja kenties tehdä muutoksia? Miten arkirytmi rutiineineen pyörii? Vanhemman Mielenterveyden käsi voi toimia eri tavalla kuin nuoren. Elätte ehkä eri rytmissä. Nuori valvoo illalla – se on ihan biologiaa. Tuleeko unta kuitenkin riittävästi? Myös sinulle itsellesi? Millaisia ruokahetkiä on itse kullakin – löytyykö yhteistä aikaa? Vai syökö nuori mielellään huoneessaan ja sinä nopeasti jotain matkalla harrastukseen? Mitä kohtaamisia päivän aikana on niin perheen sisällä kuin ulkopuolella? Onko nuorella ystäviä? Miten itse pidät huolta ihmissuhteistasi – onko niille riittävästi aikaa? Löytyykö lenkkiseuraa esimerkiksi toisesta teini-ikäisen vanhemmasta? Liikkuminen vahvistaa niin fyysistä kuin psyykkistä hyvinvointia. Mitä se omalla kohdallasi tarkoittaa viikon mittaan? Haaveiletko metsäkävelystä sunnuntaina? Mikä on nuorelle mieluisinta liikuntaa? Voisiko joskus liikkua yhdessä? Mikä arjessa inspiroi, onko sinulla kiva harrastus. Ihan oma juttu. Mitä nuori tykkää tehdä kaikista mieluiten?

Vaikka nuori viestittäisi kaikin tavoin, ettei halua tai jaksa olla yhtään vanhemman kanssa, muista ettei se mene kokonaan näin. Nuori saattaa yllättää ja halutakin palata välillä niihin asioihin, joista on lapsena pitänyt. Nuorella tulee tarve kokea maailmalla liitelyn sijaan olevansa emolinnun siipien suojissa. Vaatii vanhemmalta herkkyyttä huomata nämä kullanarvoiset hetket. Ne voivat tarjoutua arjessa vastaan yllättävissä tilanteissa, jolloin ei itse ole virkeimmillään. Esimerkiksi illalla nuori hiippailee juttusille. Jos silloin väsyneenä huokaisee, että jutellaanko aamulla, seuraavana aamuna ei ole otollisin hetki nuorelle. Myös automatkat esimerkiksi harrastuksiin kannattaa hyödyntää yhteiseen jutteluun tai pyytää nuorta kaveriksi ruuanlaittoon. Useimmiten jonkin tekemisen lomassa on helppoa rupatella – joskus myös hankalista aiheista. Oma nuoreni yllätti kesällä automatkalla, kun hän halusi pysähtyä kaikille matkan varrelle sattuneille kotieläinpihoille. Kuin pikkutyttönä. Vasikoita silitellessä oli mitä luontevinta jutella. Myös nuori tarvitsee omat silittelyhetkensä.