Hyväksyvä katse
Nähdyksi tuleminen on elämän parhaita hetkiä.
Ne hetket muistaa, kun joku on katsonut kohti, nyökännyt hyväksyväsi päätään, hipaissut lohduttavasti olkapäästä, pyyhkinyt kyyneleet, ottanut todesta.
Omien joukossa näin voi käydä. Omien ihmisten joukossa rooleilla ei ole merkitystä, omien keskellä voi olla paljaana ja kaikki haavat näkyvillä. Omiensa kanssa ulkopuolisuuden tunne kaikkoaa ja omana itsenään voi tuntea olevansa arvokas ja hyväksytty.
Vertaisuus on parhaimmillaan juuri tätä näkyväksi tulemista. Kun tulee kohdelluksi tasavertaisena muiden kanssa, oppii kuuntelemaan toista, oppii tunnistamaan tunteitaan. Yhteys omaan itseen säilyy ja kehittyy.
Useiden vertaisryhmiin osallistuneiden kokemus on juuri tämä: saan olla oma itseni, opin toisilta, minua kannatellaan ja minäkin voin pyyteettömästi antaa tukeni toiselle. Ryhmäläiset ovat ihmisinä erilaisia mutta jokin yhdistää. Omia ajatuksiaan voi peilata toisilla, sinua kuunnellaan ja sinä aidosti kuuntelet.
Voimasiskot-kohtaamisissa ryhmäläisten omat juuret ja omat voimavarat ovat käsittelyn alla. Mutta kukaan ei työskentele yksin, vaan henkistä työtä tehdään yhdessä – jokaisessa ryhmässä omalla tavalla.
Voimasiskojen ja Kamalien äitien kaltaisissa vertaisryhmissä on lopulta kysymys kasvusta. Suostunko katsomaan itseäni rehellisesti, etsimään niitä kipukohtia, jotka kaipaavat hoivaa ja huoltoa. Ryhmä haastaa kasvamaan ja asettamaan rajoja – niin itselle kuin muillekin.
Taannoisessa oululaisten naisten Voimasiskot-ryhmässä nousivat pintaan sellaiset ajatukset kuin ”Minä tulin näkyväksi”, ”Tunsin myötätunnon voiman”, ”Tunsin riittäväni”, ”Opin tunnistamaan tunteitani”, ”Luottavainen ja turvallinen ilmapiiri syntyi ensinäkemältä” ja ehkä tärkein kaikista ”Sain olla se, mikä olen”.
Ehkä sinunkin paikkakunnallasi aloittaa Voimasiskot-ryhmä tänä syksynä?
Maarit Peltoniemi
Oulun NNKY
