Juuret syvällä ja laajalla
Syyskuun lopussa palasin kaupungin kivetyille kaduille ja yhteisölliseen vuorovaikutukseen. Takana oli pitkä kesä perikunnan kesäpaikalla Pohjois-Savossa. Minä ja puolisoni sulauduimme siellä luonnon elämään: seurasimme joutsenparin viiden poikasen kasvua, kuikan huutoa, järviveden lämpötilaa ja pinnan korkeutta.
Rakkaassa ympäristössä hahmotin hiljalleen paikkaani tässä elämän ketjussa. Äiti ja isä kuolivat viime vuonna.
Minä katsoin usein vinttikammarin seinällä riippuvaa, sata vuotta vanhaa valokuvaa kahdesta nuoresta naisesta: siinä mummoni Aino ja sisarensa Iida. Ainon katseessa heijastuvat isäni juuret − ja minunkin, tähän maaperään kiinnittyneet.
Kun puu kaatuu, juuret jäävät.
Kesän mittaan opin konkreettisesti sen, miten lujassa ovat juuret. Mies halusi työstää rantaa avarammaksi ja poistaa sieltä vanhan koivunkannon. Ei siihen pystynyt kirves, moottorisaha tai traktori. Juuret olivat kietoutuneet kiven ympärille, luja oli puolustus. Vain hiljainen, lepyttelevä tuli auttoi kantoa antautumaan.
Miehen puuhaa katsellessani ymmärsin, että ihminen on kuin puu: juuret syvällä ja laajalla, ja kun puu kaatuu, juuret jäävät.
Puiden avulla opettelin irtipäästämisen viisautta. Sisarusten kanssa olimme jo pari vuotta suunnitelleet metsäisen tonttimme puuston harventamista. Nyt metsuri lupasi tulla syyskuun alussa. Urakan odotus oli kuin uhka pään päällä: miten voin luopua noin paljosta? Miten elämä muuttuu, kun puita ei enää ole?
Kävin hyvästelemässä, halaamassa ja kiittämässä jokaisen puun erikseen.
Syyskuun ensimmäisellä viikolla kyllä otti sydänalasta. Moottorisaha ulvoi ja traktori murisi. Tontti oli täynnä osaamista ja aikaansaamista. Kauniita koivuja ja uljaita mäntyjä kaatui yksi toisensa jälkeen.
Nyt on tontilla valoa ja väljyyttä. On kuin uusi aikakausi olisi alkanut. Mutta ei historia niin helposti unohdu: siellä on 35 isoa kantoa. Ensi kesänä joitakin niistä varmasti poistetaan ja näin tasoitetaan toimintatilaa tulevaisuudelle.
Yhden kuusenkannon työstämistä mies jo aloitti. Hän kaivoi lapiolla juuria esille ja todellisuus paljastui. Kuusen pintajuuret ovat niin vahvoja, että lapsenlapsi voisi leikkiä hepalla ratsastamista niiden päällä.
Liisa Virén
Voimasiskot-ohjaaja Oulun NNKY:ssä
