Kaipuu juhlaan
Rakastan kauniita astioita! Vanhoja Arabian maitokannuja, joita käyn ihastelemassa äitini astiakaapissa, ruusukuvioisia kahvikuppeja, jotka löytyivät kesäkodin vintiltä kaiken pölyn keskeltä. Ihastelen sinisiä ja punaisia juomalaseja, sulavamuotoista teekannua, koristeellista kerrosvatia kuin suoraan pappilan kahvipöydästä.
Kun arki tuntuu harmaalta, katan olohuoneen pöydälle parhaimmat astiani, taittelen lautasliinat ja tarjoilen herkkuaterian perheelleni.
Istahtaminen hyvän ruuan äärelle rauhassa ja ajan kanssa kirvoittaa hymyt ja rentouttaa hartiat, tuo juhlan tunnun.
Juhlan tuominen arjen keskelle on tärkeää. Ehkä se vaatii hiukan ponnistusta, ehkä hiukan ennen h-hetkeä kaikki on sekasortoista, ehkä ulkopuoliset paineet tuntuvat valtavilta kestää, mutta juuri juhlahetkellä epäröinti katoaa; tässä on hyvä, läheisten ja ystävien keskellä, vaikka epätäydellisenäkin.
Juhlan valmistelu kertoo kunnioituksesta ja arvostuksesta niin itseä kuin muita kohtaan. Haluan tarjota toiselle jotakin hyvää ja kaunista, haluan että minäkin saan nauttia juhlahetkestä silloin tällöin. Juhlasta syntyy arvostus; pukeudun parhaimpiini, sipaisen huulipunaa, olen kaunis ja tarpeeksi kelpo tässä ja nyt – uskallan olla sitä omalla tavallani.
Mistä juhla sitten syntyy? Se syntyy ennen kaikkea ajatuksesta ja halusta luoda erityinen hetki. Kaikki sen päälle ja jälkeen tuleva on pintaa, sillä kukin luo juhlan oman makunsa ja tyylinsä mukaan, niillä taidoilla ja voimavaroilla, jotka sillä hetkellä on. Juhlahetki ei poista huoliamme, ratkaise riitojamme, mutta se kertoo siitä, että kuulumme tähän sukuun, tähän ystävien joukkoon. Poissaolevat läheisetkin kulkevat ajatuksissa mukana. Emme ole yksin.
Tällä hetkellä, tähän päivään kaipaan kovasti juhlaa. Kaipaan iloista naurua, jälleennäkemisen riemua, halauksia, kermakakkua, lahjoja. Ehkä se kaikki odottaakin jo nurkan takana!
Maarit, toiminnanohjaaja
Oulun NNKY
