Blogi
Tällä sivulla päivitämme Kamalien Äitien kuulumisia, sekä postaussarjojamme ”Tänään…” ja ”Vinkki vanhemmalle”.
23. elokuuta 2022
Asiantuntijapsykologi Elina Komulainen, Mieli ry
Mihin nuori tarvitsee sinua ja mitä sinä vanhempana tarvitset?
Matkalla aikuisuuteen lapsi tarvitsee kaikissa kehitysvaiheissa vanhemman huolenpitoa ja lämmintä vuorovaikutusta. Niiden ilmenemismuodot vain muuttuvat. Siinä missä pieni lapsi tarvitsee vastaamista perustarpeisiinsa, syliä ja hoivaa, teini-ikäinen viihtyy kavereiden kanssa ja tekee pesäeroa vanhempiinsa. Tämä ei tarkoita, etteikö teini-ikäinenkin tarvitsisi. Ruokaa, rahaa, puhtaita sukkia, kyytiä. Myös kuulumisten kyselemistä, huomiota ja silitystä, vaikka hän viestisi aivan päinvastaista.
Tuttavapiirissäni moni leikki-ikäisen tai pienen koululaisen vanhempi on riemuinnut vaiheesta, jossa lapsi ei tule joka askeleella perässä, vaan sisarukset voi vaikka laittaa yhdessä ulos leikkimään tai lähikauppaan ostoksille. Pikkulapsivaiheessa lapsi tarvitsee paljon välitöntä hoivaa, vanhemman huomiota ja läsnäoloa. Olen viime aikoina pohtinut vanhemmuuteen liittyen sanoja joutuminen ja pääseminen. Joskus vanhemmuus on joutumista, toisinaan se on pääsemistä. Tämän huomaa ehkä vasta jälkeenpäin. Pikkulapsivaiheessa vanhempi haikailee arjen tohinoissa oman ajan perään. Silloin ei vielä ei tunnu ajankohtaiselta pohtia, että pian koittaa sekin vaihe, kun haikailee omilla siivillä lentävien lastensa perään. Yhtäkkiä onkin sitä omaa aikaa, jolloin ehtii miettiä. Milloin nuori tulee kotiin, että pääsisi näkemään hänet edes vilaukselta tai syömään saman pöydän ääreen? Onhan kaikki hyvin, jos nuori ei heti vastaa puhelimeen tai reagoi viestiin?
Lapsen, nuoren ja aikuisen arjen sekä mielenterveyden tukipilarit ovat uni ja lepo, ravitsemus ja ruokailu, tunteet ja ihmissuhteet, liikkuminen sekä vapaa-aika ja luovuus. Me vanhemmat toimimme nuorelle mallina. Miten oma Mielenterveyden kätesi voi? Onko se toimintakykyinen? Pitäisikö tarkastella jotakuta mielenhyvinvoinnin tekijää ja kenties tehdä muutoksia? Miten arkirytmi rutiineineen pyörii? Vanhemman Mielenterveyden käsi voi toimia eri tavalla kuin nuoren. Elätte ehkä eri rytmissä. Nuori valvoo illalla – se on ihan biologiaa. Tuleeko unta kuitenkin riittävästi? Myös sinulle itsellesi? Millaisia ruokahetkiä on itse kullakin – löytyykö yhteistä aikaa? Vai syökö nuori mielellään huoneessaan ja sinä nopeasti jotain matkalla harrastukseen? Mitä kohtaamisia päivän aikana on niin perheen sisällä kuin ulkopuolella? Onko nuorella ystäviä? Miten itse pidät huolta ihmissuhteistasi – onko niille riittävästi aikaa? Löytyykö lenkkiseuraa esimerkiksi toisesta teini-ikäisen vanhemmasta? Liikkuminen vahvistaa niin fyysistä kuin psyykkistä hyvinvointia. Mitä se omalla kohdallasi tarkoittaa viikon mittaan? Haaveiletko metsäkävelystä sunnuntaina? Mikä on nuorelle mieluisinta liikuntaa? Voisiko joskus liikkua yhdessä? Mikä arjessa inspiroi, onko sinulla kiva harrastus. Ihan oma juttu. Mitä nuori tykkää tehdä kaikista mieluiten?
Vaikka nuori viestittäisi kaikin tavoin, ettei halua tai jaksa olla yhtään vanhemman kanssa, muista ettei se mene kokonaan näin. Nuori saattaa yllättää ja halutakin palata välillä niihin asioihin, joista on lapsena pitänyt. Nuorella tulee tarve kokea maailmalla liitelyn sijaan olevansa emolinnun siipien suojissa. Vaatii vanhemmalta herkkyyttä huomata nämä kullanarvoiset hetket. Ne voivat tarjoutua arjessa vastaan yllättävissä tilanteissa, jolloin ei itse ole virkeimmillään. Esimerkiksi illalla nuori hiippailee juttusille. Jos silloin väsyneenä huokaisee, että jutellaanko aamulla, seuraavana aamuna ei ole otollisin hetki nuorelle. Myös automatkat esimerkiksi harrastuksiin kannattaa hyödyntää yhteiseen jutteluun tai pyytää nuorta kaveriksi ruuanlaittoon. Useimmiten jonkin tekemisen lomassa on helppoa rupatella – joskus myös hankalista aiheista. Oma nuoreni yllätti kesällä automatkalla, kun hän halusi pysähtyä kaikille matkan varrelle sattuneille kotieläinpihoille. Kuin pikkutyttönä. Vasikoita silitellessä oli mitä luontevinta jutella. Myös nuori tarvitsee omat silittelyhetkensä.
10/2021 Tänään...
… pohdin kiitollisuutta. Kuinka sen sanotaan olevan masentuneen ja alakuloisen mielen täsmälääke. Kiitollinen mieli näkee aurinkoa marraskuun pimeydessä ja loskassakin.
Mieleeni muistui eräs äiti, joka Kamalat äidit -ryhmässämme yhä uudelleen murehti teiniensä kiittämättömyyttä. Hän oli hommannut lapsilleen pelit ja vehkeet, eikä kukaan koskaan milloinkaan kiittänyt häntä. Hän oli varsin ärtynyt tästä.
Samoin muutkin äidit. Lapsia oli kyllä opetettu kiittämään, mutta varsinaista luonnollisesti syntyvää kiitollisuuden puuskaa äidit saivat odottaa.
Harmitti, kun vasta jälkeenpäin hoksasin, että minun olisi tällä elämänkokemuksella pitänyt ymmärtää huomauttaa äideille, että lapsiltaan on turha odottaakaan kiitollisuutta vanhempiaan kohtaan. Kiitollisuus elämää, läheisiä, kaikkia pyyteettömiä lahjoja kohtaan hiipii mieleen vasta myöhäisessä aikuisiässä, kun tietää, miten pienetkin asiat voivat olla arvokkaita. Ja miten vähäisestäkin voi syntyä iloa.
Ja senkin hoksasin, että olinko itsekään kovin usein osoittanut kiitollisuutta, ollut esimerkkinä? Kuinka monesti mieleni on ollut kiitollinen tyttärestäni, mutta kuinka usein olen sen hänelle sanonut?
Maarit, 61 v.
12/2021 Tänään…
…. olen saanut iloita siitä, että tyttäreni ovat pikkuhiljaa siirtymässä teinivaiheesta seesteisempään vaiheeseen!
Edelleen toki tunteet kuohuvat, puolin ja toisin, mutta sekin on merkki luottamuksesta.
Tyttöni ovat älykkäitä, hauskoja ja asiansa kaikin puolin hyvin hoitavia nuoria naisia ja
on ollut niin etuoikeutettua ja huippua olla juuri heidän äitinsä. Onneksi äitiys ei katoa,
vaikka lapset aikuistuvat. Odotan innolla sitä, millaista on olla äiti aikuisille lapsille.
… olen muistuttanut ystävääni armosta ja lempeydestä itseään kohtaan.
On tärkeää huolehtia itsestään ja omasta jaksamisestaan, erityisesti meidän äitien,
jotka koko ajan huolehdimme toisten hyvinvoinnista ja perustarpeista.
… olen töissä hallinnollisten töiden lisäksi saanut hetken tehdä lasten kanssa jouluun liittyviä hauskoja juttuja.
Kiva ja tärkeä muistutus siitä, mikä on tärkeintä työssäni, miksi teen sitä, mitä teen.
… pääsen illalla vielä pulahtamaan viileään, virkistävään avantoon tutulla rannalla. Ihanaa ❤️
Lotta, 52 v.
9/2021 ”Vinkki vanhemmalle”
9/2021 ”Tänään…
Tänään
…en hermostunut, korottanut ääntäni, huokaillut tai paheksunut
…jaksoin kuunnella, kysyä ja ihmetellä
…ymmärsin hyväksyä, vaikka en ymmärtänyt
…kiitin itseäni, että jaksoin ahdistusta ja epätoivoa
…kiitin lastani, että olen saanut myös sylikaupalla rakkautta ja iloa
… tiedän, että huomennakin – riittävän hyvä on tarpeeksi
Kati 53 v.
8/2021 ”Tänään…
…huomasin, kuinka paljon rakastankaan lämpimiä suihkuja! Aamun paras hetki on, kun lämmin, lähes kuuma vesi alkaa virrata ja lämmittää unensumuisen minäni eloon.
Vesi löytää jokaisen poimun, hellii ja piirtää kehoni ääriviivoja. Pisarat löytävät rajani, ja tunnen olevani elossa.
Muistan hämärästi, miltä teininä tuntui viettää aikaa kylppärissä, tutkia senhetkistä olotilaa, riisua ilkosilleen, astua suihkukoppiin ja olla siellä niin kauan, että porukat oven takana alkoivat jo kyllästyneenä huomautella. Vesihöyry oli tiivistynyt peilin pinnalle ja suihkukopin seiniin, mutta millään en olisi halunnut vielä lopettaa. Vaan vain seistä siellä, kadota kuumaan höyryyn.
Yhtä lailla silloin kuin nytkin, keho tuntui omalta virtaavan veden alla, se tila oli minun eikä kenenkään muun. Se oli yksityisyyttä, jota nuorena kaipasin, ja yhä kaipaan.
Teinin suihkumaratonit ärsyttävät muita perheenjäseniä, siitä ei ole epäilystäkään. Äitiä lohduttaa, kun hän muistaa oman epävarman itsensä kehon muutosten ja tunteiden myllerrysten keskellä: matkalla aikuisuuteen tämäkin vaihe on elettävä.”
Maarit, 60v
8/2021 ”Vinkki vanhemmalle”
