Blogi
Tällä sivulla päivitämme Kamalien Äitien kuulumisia, sekä postaussarjojamme “Tänään…” ja “Vinkki vanhemmalle”.
18.4.2023
Parisuhdetyön asiantuntija Laura Huuskonen, Parisuhdekeskus Kataja ry
Teinit ja seksuaalisuus
Teini-ikäisen vanhempana joutuu monenlaisten uusien kysymysten ääreen, ja usein vielä äkkiä ja yllättäen. Kun oma lapsi onkin iässä, jossa sen kokeileminen ja tutkiminen, mitä seksuaalisuus itselle merkitsee, kiinnostaa, myös vanhempi joutuu samankaltaisten kysymysten ääreen. Miten kertoa seksuaalisuudesta? Mitä se itselle merkitsee, millaisin sanoin siitä puhun?
Oma keho kiinnostaa ihmislasta jo ihan pienestä pitäen ja kehokasvatus kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain. Jo pienelle lapselle voi kertoa, että kosketus tuottaa hyvän olon, mutta jokaisella on myös kehon rajat, joita niin lasten kuin aikuistenkin tulee kunnioittaa. Lapsen lähestyessä murrosikää on tärkeää kertoa, millaisia muutoksia omassa kehossa tulee tapahtumaan. Vanhempien ei kannata luottaa pelkästään koulun seksuaalikasvatukseen, vaan puhumalla itse teini kanssa seksuaalisuudesta vanhempi viestittää, että hän on avoin teinin kysymyksille.
Seksistä ja seksuaalisuudesta kannattaa aloittaa siis puhe jo mahdollisimman varhain. Nuoret puhuvat asiasta myös keskenään ja somesta sekä youtubesta löytyy varmasti kaikenlaista sekalaista tietoa ja kuvastoa asiasta. Kun vanhempi kertoo seksuaalisuudesta ja seksistä normalisoiden ja positiivisesti, varmistetaan myös, että nuori saa oikeaa tietoa ennen kuin omaan seksuaalisuuteen liittyvät tutkailut muiden kanssa alkavat.
Nuoren kanssa on hyvä puhua ainakin itsetyydytyksestä ja siitä, että oman kehon ja nautinnon tutkiminen yksin on paitsi normaalia, myös hyväksyttävää ja kannatettavaa oman kehon tuntemaan oppimista. Nuorelle on hyvä kertoa, että seksissä muiden ihmisten kanssa on kyse sekä rajoista että nautinnosta: on tärkeää, että kaikilla osapuolilla on hyvä ja turvallinen olla, ja kaikkeen toimintaan on molempien suostumus. Seksin suhteen saa myös kieltäytyä asioista. Samoin ehkäisy kuuluu turvallisen seksin rajoihin. Myös pornosta on hyvä keskustella nuoren kanssa. On normaalia, että porno kiinnostaa kaiken ikäisiä, mutta sitä katsottaessa kannattaa käyttää harkintaa: on mahdollista, että törmää sellaiseen pornokuvastoon, joka voi järkyttää esimerkiksi väkivallalla. Samoin on tärkeää muistuttaa, että vaikka muiden seksin harrastamisen katsominen on kiihottavaa, pornossa tapahtuva seksi ei juuri koskaan vastaa sitä, miltä seksi todellisuudessa näyttää, kuuluu tai tuntuu.
Seksistä keskustellessa voi olla, että nuorella herää kysymyksiä koskien vanhempien seksuaalisuutta. Niihin voi hyvin vastata menemättä liialti yksityiskohtiin. On tosi ok, että nuori tietää, että vanhempikin nauttii kosketuksesta ja seksistä. Vanhempi voi myös jakaa joitain omia kokemuksiaan siitä, mitkä asiat tekevät seksistä turvallista tai omia oivalluksiaan liittyen seksuaalisuuden toteuttamiseen.
Teini-ikäinen talossa voi haastaa vanhempien omaa seksielämää, jos tuntuu, että joku on aina hereillä viereisessä huoneessa. Vanhemmat voivat hyvin kertoa teinille, että kaipaavat omaa kahdenkeskistä aikaa ja läheisyyttä, ja siksi makuuhuoneen ovi on nyt kiinni tai kylppärin ovi lukossa. Yhtä lailla kuin teini harjoittelee omillaan oloa suhteessa vanhempiin, voivat vanhemmat asettaa rajoja suhteessaan teiniin: tämä saunavuoro on vain meille kahdelle tai sunnuntaiaamuna ei saa tulla ovelle koputtelemaan. Kaikenikäisten lasten vanhemmat ansaitsevat myös keskinäistä läheisyyttä, seksiä ja nautintoa niin halutessaan.
Voit lukea lisää erilaisista nuoria seksuaalisuudessa mietityttävistä asioista Väestöliiton sivustolta: https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/nuorten-vaestoliitto-artikkelit/
Kirjoittaja Laura Huuskonen on Parisuhdekeskus Kataja ry:n asiantuntija. Parisuhdekeskus Kataja ry on sitoutumaton parisuhdetyön järjestö. Löydät lisää tietoa parisuhteesta ja toiminnoistamme verkkosivuiltamme https://parisuhdekeskus.fi/
23. elokuuta 2022
Asiantuntijapsykologi Elina Komulainen, Mieli ry
Mihin nuori tarvitsee sinua ja mitä sinä vanhempana tarvitset?
Matkalla aikuisuuteen lapsi tarvitsee kaikissa kehitysvaiheissa vanhemman huolenpitoa ja lämmintä vuorovaikutusta. Niiden ilmenemismuodot vain muuttuvat. Siinä missä pieni lapsi tarvitsee vastaamista perustarpeisiinsa, syliä ja hoivaa, teini-ikäinen viihtyy kavereiden kanssa ja tekee pesäeroa vanhempiinsa. Tämä ei tarkoita, etteikö teini-ikäinenkin tarvitsisi. Ruokaa, rahaa, puhtaita sukkia, kyytiä. Myös kuulumisten kyselemistä, huomiota ja silitystä, vaikka hän viestisi aivan päinvastaista.
Tuttavapiirissäni moni leikki-ikäisen tai pienen koululaisen vanhempi on riemuinnut vaiheesta, jossa lapsi ei tule joka askeleella perässä, vaan sisarukset voi vaikka laittaa yhdessä ulos leikkimään tai lähikauppaan ostoksille. Pikkulapsivaiheessa lapsi tarvitsee paljon välitöntä hoivaa, vanhemman huomiota ja läsnäoloa. Olen viime aikoina pohtinut vanhemmuuteen liittyen sanoja joutuminen ja pääseminen. Joskus vanhemmuus on joutumista, toisinaan se on pääsemistä. Tämän huomaa ehkä vasta jälkeenpäin. Pikkulapsivaiheessa vanhempi haikailee arjen tohinoissa oman ajan perään. Silloin ei vielä ei tunnu ajankohtaiselta pohtia, että pian koittaa sekin vaihe, kun haikailee omilla siivillä lentävien lastensa perään. Yhtäkkiä onkin sitä omaa aikaa, jolloin ehtii miettiä. Milloin nuori tulee kotiin, että pääsisi näkemään hänet edes vilaukselta tai syömään saman pöydän ääreen? Onhan kaikki hyvin, jos nuori ei heti vastaa puhelimeen tai reagoi viestiin?
Lapsen, nuoren ja aikuisen arjen sekä mielenterveyden tukipilarit ovat uni ja lepo, ravitsemus ja ruokailu, tunteet ja ihmissuhteet, liikkuminen sekä vapaa-aika ja luovuus. Me vanhemmat toimimme nuorelle mallina. Miten oma Mielenterveyden kätesi voi? Onko se toimintakykyinen? Pitäisikö tarkastella jotakuta mielenhyvinvoinnin tekijää ja kenties tehdä muutoksia? Miten arkirytmi rutiineineen pyörii? Vanhemman Mielenterveyden käsi voi toimia eri tavalla kuin nuoren. Elätte ehkä eri rytmissä. Nuori valvoo illalla – se on ihan biologiaa. Tuleeko unta kuitenkin riittävästi? Myös sinulle itsellesi? Millaisia ruokahetkiä on itse kullakin – löytyykö yhteistä aikaa? Vai syökö nuori mielellään huoneessaan ja sinä nopeasti jotain matkalla harrastukseen? Mitä kohtaamisia päivän aikana on niin perheen sisällä kuin ulkopuolella? Onko nuorella ystäviä? Miten itse pidät huolta ihmissuhteistasi – onko niille riittävästi aikaa? Löytyykö lenkkiseuraa esimerkiksi toisesta teini-ikäisen vanhemmasta? Liikkuminen vahvistaa niin fyysistä kuin psyykkistä hyvinvointia. Mitä se omalla kohdallasi tarkoittaa viikon mittaan? Haaveiletko metsäkävelystä sunnuntaina? Mikä on nuorelle mieluisinta liikuntaa? Voisiko joskus liikkua yhdessä? Mikä arjessa inspiroi, onko sinulla kiva harrastus. Ihan oma juttu. Mitä nuori tykkää tehdä kaikista mieluiten?
Vaikka nuori viestittäisi kaikin tavoin, ettei halua tai jaksa olla yhtään vanhemman kanssa, muista ettei se mene kokonaan näin. Nuori saattaa yllättää ja halutakin palata välillä niihin asioihin, joista on lapsena pitänyt. Nuorella tulee tarve kokea maailmalla liitelyn sijaan olevansa emolinnun siipien suojissa. Vaatii vanhemmalta herkkyyttä huomata nämä kullanarvoiset hetket. Ne voivat tarjoutua arjessa vastaan yllättävissä tilanteissa, jolloin ei itse ole virkeimmillään. Esimerkiksi illalla nuori hiippailee juttusille. Jos silloin väsyneenä huokaisee, että jutellaanko aamulla, seuraavana aamuna ei ole otollisin hetki nuorelle. Myös automatkat esimerkiksi harrastuksiin kannattaa hyödyntää yhteiseen jutteluun tai pyytää nuorta kaveriksi ruuanlaittoon. Useimmiten jonkin tekemisen lomassa on helppoa rupatella – joskus myös hankalista aiheista. Oma nuoreni yllätti kesällä automatkalla, kun hän halusi pysähtyä kaikille matkan varrelle sattuneille kotieläinpihoille. Kuin pikkutyttönä. Vasikoita silitellessä oli mitä luontevinta jutella. Myös nuori tarvitsee omat silittelyhetkensä.
10/2021 Tänään...
… pohdin kiitollisuutta. Kuinka sen sanotaan olevan masentuneen ja alakuloisen mielen täsmälääke. Kiitollinen mieli näkee aurinkoa marraskuun pimeydessä ja loskassakin.
Mieleeni muistui eräs äiti, joka Kamalat äidit -ryhmässämme yhä uudelleen murehti teiniensä kiittämättömyyttä. Hän oli hommannut lapsilleen pelit ja vehkeet, eikä kukaan koskaan milloinkaan kiittänyt häntä. Hän oli varsin ärtynyt tästä.
Samoin muutkin äidit. Lapsia oli kyllä opetettu kiittämään, mutta varsinaista luonnollisesti syntyvää kiitollisuuden puuskaa äidit saivat odottaa.
Harmitti, kun vasta jälkeenpäin hoksasin, että minun olisi tällä elämänkokemuksella pitänyt ymmärtää huomauttaa äideille, että lapsiltaan on turha odottaakaan kiitollisuutta vanhempiaan kohtaan. Kiitollisuus elämää, läheisiä, kaikkia pyyteettömiä lahjoja kohtaan hiipii mieleen vasta myöhäisessä aikuisiässä, kun tietää, miten pienetkin asiat voivat olla arvokkaita. Ja miten vähäisestäkin voi syntyä iloa.
Ja senkin hoksasin, että olinko itsekään kovin usein osoittanut kiitollisuutta, ollut esimerkkinä? Kuinka monesti mieleni on ollut kiitollinen tyttärestäni, mutta kuinka usein olen sen hänelle sanonut?
Maarit, 61 v.
12/2021 Tänään…
…. olen saanut iloita siitä, että tyttäreni ovat pikkuhiljaa siirtymässä teinivaiheesta seesteisempään vaiheeseen!
Edelleen toki tunteet kuohuvat, puolin ja toisin, mutta sekin on merkki luottamuksesta.
Tyttöni ovat älykkäitä, hauskoja ja asiansa kaikin puolin hyvin hoitavia nuoria naisia ja
on ollut niin etuoikeutettua ja huippua olla juuri heidän äitinsä. Onneksi äitiys ei katoa,
vaikka lapset aikuistuvat. Odotan innolla sitä, millaista on olla äiti aikuisille lapsille.
… olen muistuttanut ystävääni armosta ja lempeydestä itseään kohtaan.
On tärkeää huolehtia itsestään ja omasta jaksamisestaan, erityisesti meidän äitien,
jotka koko ajan huolehdimme toisten hyvinvoinnista ja perustarpeista.
… olen töissä hallinnollisten töiden lisäksi saanut hetken tehdä lasten kanssa jouluun liittyviä hauskoja juttuja.
Kiva ja tärkeä muistutus siitä, mikä on tärkeintä työssäni, miksi teen sitä, mitä teen.
… pääsen illalla vielä pulahtamaan viileään, virkistävään avantoon tutulla rannalla. Ihanaa ❤️
Lotta, 52 v.
9/2021 “Vinkki vanhemmalle”
9/2021 “Tänään…
Tänään
…en hermostunut, korottanut ääntäni, huokaillut tai paheksunut
…jaksoin kuunnella, kysyä ja ihmetellä
…ymmärsin hyväksyä, vaikka en ymmärtänyt
…kiitin itseäni, että jaksoin ahdistusta ja epätoivoa
…kiitin lastani, että olen saanut myös sylikaupalla rakkautta ja iloa
… tiedän, että huomennakin – riittävän hyvä on tarpeeksi
Kati 53 v.
8/2021 “Tänään…
…huomasin, kuinka paljon rakastankaan lämpimiä suihkuja! Aamun paras hetki on, kun lämmin, lähes kuuma vesi alkaa virrata ja lämmittää unensumuisen minäni eloon.
Vesi löytää jokaisen poimun, hellii ja piirtää kehoni ääriviivoja. Pisarat löytävät rajani, ja tunnen olevani elossa.
Muistan hämärästi, miltä teininä tuntui viettää aikaa kylppärissä, tutkia senhetkistä olotilaa, riisua ilkosilleen, astua suihkukoppiin ja olla siellä niin kauan, että porukat oven takana alkoivat jo kyllästyneenä huomautella. Vesihöyry oli tiivistynyt peilin pinnalle ja suihkukopin seiniin, mutta millään en olisi halunnut vielä lopettaa. Vaan vain seistä siellä, kadota kuumaan höyryyn.
Yhtä lailla silloin kuin nytkin, keho tuntui omalta virtaavan veden alla, se tila oli minun eikä kenenkään muun. Se oli yksityisyyttä, jota nuorena kaipasin, ja yhä kaipaan.
Teinin suihkumaratonit ärsyttävät muita perheenjäseniä, siitä ei ole epäilystäkään. Äitiä lohduttaa, kun hän muistaa oman epävarman itsensä kehon muutosten ja tunteiden myllerrysten keskellä: matkalla aikuisuuteen tämäkin vaihe on elettävä.”
Maarit, 60v
8/2021 “Vinkki vanhemmalle”