Naistenpäivässä ei ole kyse ruusuista
Tulevana lauantaina 8.3. vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Päivää on vietetty jo 1900-luvun alkupuoliskolta lähtien. Vuonna 1975 oli kansainvälinen naisten vuosi – kiitos silloisen YK:n ensimmäisen naispuolisen apulaispääsihteerin Helvi Sipilän – ja siitä lähtien YK vahvisti päivän kansainväliseksi ”Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päiväksi”.
Naistenpäivänä vakiintuneeksi tavaksi on tullut jakaa naisille kukkia, mutta päivään on liittynyt jo historiansa alusta saakka poliittisempi sanoma: sukupuolten välisen tasa-arvon esiin nostaminen ja naisten aseman parantaminen. Kukkia jakamalla ei naisten asemaa paranneta, vaikka se mukavalta eleeltä tuntuukin.
Tänä vuonna naistenpäivä tuntuu tärkeämmältä kuin naismuistiin. Globaalilla tasolla yhä useammassa maassa laaditaan politiikkatoimia, jotka itse asiassa heikentävät naisten asemaa merkittävästi. Oli sitten kyse kehollisesta itsemääräämisoikeudesta, palkkatasa-arvosta tai naisiin kohdistuvan väkivallan rangaistuksista, on suunta huolestuttava.
Aika, jota elämme, tarvitsee feminismiä. Se mielletään harmillisen usein joksikin sellaiseksi, joka heikentää vallassa olevien (valkoisten) miesten asemaa tai edellyttää naisilta perhearvojen hylkäämistä. Siitä ei kuitenkaan ole kyse. Euroopan tasa-arvoinstituutti määrittelee feminismin näin: ”Nykyaikaisessa feminismissä keskitytään pääasiassa joko naisten, heidän asemansa ja rooliensa uudelleen arvostamiseen ja uudelleen käsitteellistämiseen tai sukupuolisyrjinnän ja -syrjäytymisen piilossa olevien muotojen paljastamiseen.”
Feminismissä on siis ennen kaikkea kyse siitä, että naisilla tulisi olla tasa-arvoiset mahdollisuudet elää vapaana ja yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä ja saada samoja asioita kuten miehetkin – vaikkapa perhe ja ura niin halutessaan. Globaalina toimijana NNKY, eli kansainvälisesti YWCA, joka on yksi maailman vanhimmista naisjärjestöistä, on edistänyt tätä asiaa läpi historiansa, ja tekee sitä edelleen. On suuri kunnia olla osa niin vahvaa ja vanhaa naisasialiikettä.
Maaliskuussa olemme mukana naiserityisen työn verkoston järjestämillä Naistenpäivän etkoilla perjantaina 7.3., Naisjärjestöjen keskusliiton, UN Women Suomen ja Naisasialiitto Unionin yhteen kokoamalla Naistenpäivän marssilla lauantaina 8.3. sekä YK:n tasa-arvoviikoilla mukana järjestämässä Helvi Sipilä -seminaaria. Kaikilla näillä foorumeilla nostetaan esiin tasa-arvon tärkeyttä sekä naisten oikeuksia.
Tämä aika vaatii meiltä rohkeutta puuttua myös naisiin kohdistuvaan vihapuheeseen. Haluan erikseen nostaa esiin kunta- ja aluevaaleissa ehdokkaina olevien naisten rohkeuden, sillä erityisesti politiikassa mukana olevat naiset saavat paljon vihaa osakseen. Se on hirveää, eikä kenenkään pitäisi joutua sietämään sitä.
Toivon, että orastava kevät tuo huolestuttavista maailmanpolitiikan uutisista huolimatta iloa ja valoa. Yhdessä tehden ja toimien on maailmantuskaakin helpompi käsitellä.
Annina Laaksonen,
Suomen NNKY-liiton pääsihteeri