Toimintaamme

NNKY-illat kerran kuussa

Parhaita paloja

ITTE-messu SYSMÄN kirkossa

Sysmän NNKY oli mukana Sysmän kunnan ITTE-viikon suunnitteluryhmässä ja tarjoutui  suunnittelemaan ja järjestämään viikon teemaan sopivan Ittemessun. Paikkakunnalla ilmestyvässä LähiLehdessä julkaistiin  Anneli Ukkosen laatima teksti messun toiminta-ajatuksesta:

 ”Haluttiin tehdä Itteviikolla jotakin ihan itte ja ihan omaa. Syntyi ajatus Ittemessusta.  Messusta, jonka jokainen toimittaa itte ittellensä.  Kun aina silloin tällöin jostakin oli jonkun korviin kuulunut toive, että kun vain voisi tulla kirkkoon, olla siellä ja lähteä pois. Olla hiljaa, kulkea ja katsella. Ittemessuun voi tulla mukaan sitten kun ittelle sopii, poiskin saa lähteä sitten kun itte haluaa. Iltakuudesta lähtien ovet on auki ja puoli kahdeksalta aloitetaan ehtoollisen vietto ittensä kirkkoherran toimittamana. Ajatellaan, että lastenkin kanssa voisi mukavasti tulla hetkeksi kirkkoon. Ollaan laittamassa alttarikuvia, joita voi kiertää katsomassa ja sytyttämässä kynttilöitä. Sysmän NNKY:n naiset itte on miettineet tekstejä ja Raamatun paikkoja, sillä meiningillä, että joitakin ajatuksia itte ittestämme, seurakunnasta ittestä ja itte Jumalasta voitaisiin jakaa toistemme kanssa.  Ollaan kanssa hetkisiä hiljaa itte omia ajatuksiamme aatellen. Kanttori itte on koonnut lauluryhmän, joka esittää Taize-lauluja. Ollaan kyllä (sysmäläiset ) tehty messuun ihan  omaakin musiikkia:  Kirsi, ittensä Sakarin tytär, Korhonen on säveltänyt, sanoittanut ja esittänyt laulun, mikä kuullaan terveisinä kaukaa Amerikan mailta asti.”

LÖYTÖRETKI ELÄMÄN RIKKAUTEEN

Eräänä lokakuisena sunnuntai-iltapäivänä yhdeksän naista kokoontui Löytörteki elämän rikkauteen -kurssille Sysmässä koulun vanhassa voimistelusalissa:

”Olemme selin toisiimme, silmät kiinni ja tanssimme – tai oikeammin musiikki saa meidät liikkumaan ja ilmaisemaan itseämme liikkeellä. Myöhemmin tanssimme kolmen hengen ryhmissä, kolmella eri vertikaalisella tasolla, joita vaihtelemme toisiamme kuunnellen. Hetken päästä kaksi ryhmää istuu seuraamaan yhden ryhmän esittämää tanssia, mikä on saanut nimen Japanilainen puutarha. Vaihdamme vuoroa, ja jokainen saa kokemuksen esiintymisestä. Tuttujen ihmisten kesken turvallisessa ryhmässä minäkin, pullea keski-ikäinen nainen, uskallan esiintyä tanssimalla.

Otamme koko tilan haltuun, ja liikumme suoraan eteen tai taakse, ja teemme suorakulmaisia käännöksiä tai täyskäännöksiä. Pienennämme vähitellen tilaa, ja joudumme ottamaan taas toisemme huomioon, ettemme törmää. Viimeisessä ahtaassa tilassa mukaan tulee musiikki, tango, ja liikkeemme muuttuu tanssiksi.

Lopuksi saamme palkinnon. Monilonkeroinen mustekala: kaksi kurssilaista painelemassa yhtä aikaa kolmannen selkää ja jalkoja, hieroo vuorotellen jokaisen. Patjalle voisi melkein nukahtaa.

Tällaisena, näiden taitojen ja näiden ystävien kanssa saan vielä ennen pois lähtöä hiljentyä Jumalan kasvojen edessä. Luemme sunnuntaipäivän evankeliumitekstin ja rukoilemme yhteen ääneen Isä meidän -rukouksen. Elämä on taas yhtä kokemusta rikkaampaa.”

Anneli Ukkonen
Sysmän NNKY