Asiantuntijapsykologi Elina Komulainen, Mieli ry

Mihin nuori tarvitsee sinua ja mitä sinä vanhempana tarvitset?

Matkalla aikuisuuteen lapsi tarvitsee kaikissa kehitysvaiheissa vanhemman huolenpitoa ja lämmintä vuorovaikutusta. Niiden ilmenemismuodot vain muuttuvat. Siinä missä pieni lapsi tarvitsee vastaamista perustarpeisiinsa, syliä ja hoivaa, teini-ikäinen viihtyy kavereiden kanssa ja tekee pesäeroa vanhempiinsa. Tämä ei tarkoita, etteikö teini-ikäinenkin tarvitsisi. Ruokaa, rahaa, puhtaita sukkia, kyytiä. Myös kuulumisten kyselemistä, huomiota ja silitystä, vaikka hän viestisi aivan päinvastaista.

Tuttavapiirissäni moni leikki-ikäisen tai pienen koululaisen vanhempi on riemuinnut vaiheesta, jossa lapsi ei tule joka askeleella perässä, vaan sisarukset voi vaikka laittaa yhdessä ulos leikkimään tai lähikauppaan ostoksille. Pikkulapsivaiheessa lapsi tarvitsee paljon välitöntä hoivaa, vanhemman huomiota ja läsnäoloa. Olen viime aikoina pohtinut vanhemmuuteen liittyen sanoja joutuminen ja pääseminen. Joskus vanhemmuus on joutumista, toisinaan se on pääsemistä. Tämän huomaa ehkä vasta jälkeenpäin. Pikkulapsivaiheessa vanhempi haikailee arjen tohinoissa oman ajan perään. Silloin ei vielä ei tunnu ajankohtaiselta pohtia, että pian koittaa sekin vaihe, kun haikailee omilla siivillä lentävien lastensa perään. Yhtäkkiä onkin sitä omaa aikaa, jolloin ehtii miettiä. Milloin nuori tulee kotiin, että pääsisi näkemään hänet edes vilaukselta tai syömään saman pöydän ääreen? Onhan kaikki hyvin, jos nuori ei heti vastaa puhelimeen tai reagoi viestiin?

Lapsen, nuoren ja aikuisen arjen sekä mielenterveyden tukipilarit ovat uni ja lepo, ravitsemus ja ruokailu, tunteet ja ihmissuhteet, liikkuminen sekä vapaa-aika ja luovuus. Me vanhemmat toimimme nuorelle mallina. Miten oma Mielenterveyden kätesi voi? Onko se toimintakykyinen? Pitäisikö tarkastella jotakuta mielenhyvinvoinnin tekijää ja kenties tehdä muutoksia? Miten arkirytmi rutiineineen pyörii? Vanhemman Mielenterveyden käsi voi toimia eri tavalla kuin nuoren. Elätte ehkä eri rytmissä. Nuori valvoo illalla – se on ihan biologiaa. Tuleeko unta kuitenkin riittävästi? Myös sinulle itsellesi? Millaisia ruokahetkiä on itse kullakin – löytyykö yhteistä aikaa? Vai syökö nuori mielellään huoneessaan ja sinä nopeasti jotain matkalla harrastukseen? Mitä kohtaamisia päivän aikana on niin perheen sisällä kuin ulkopuolella? Onko nuorella ystäviä? Miten itse pidät huolta ihmissuhteistasi – onko niille riittävästi aikaa? Löytyykö lenkkiseuraa esimerkiksi toisesta teini-ikäisen vanhemmasta? Liikkuminen vahvistaa niin fyysistä kuin psyykkistä hyvinvointia. Mitä se omalla kohdallasi tarkoittaa viikon mittaan? Haaveiletko metsäkävelystä sunnuntaina? Mikä on nuorelle mieluisinta liikuntaa? Voisiko joskus liikkua yhdessä? Mikä arjessa inspiroi, onko sinulla kiva harrastus. Ihan oma juttu. Mitä nuori tykkää tehdä kaikista mieluiten?

Vaikka nuori viestittäisi kaikin tavoin, ettei halua tai jaksa olla yhtään vanhemman kanssa, muista ettei se mene kokonaan näin. Nuori saattaa yllättää ja halutakin palata välillä niihin asioihin, joista on lapsena pitänyt. Nuorella tulee tarve kokea maailmalla liitelyn sijaan olevansa emolinnun siipien suojissa. Vaatii vanhemmalta herkkyyttä huomata nämä kullanarvoiset hetket. Ne voivat tarjoutua arjessa vastaan yllättävissä tilanteissa, jolloin ei itse ole virkeimmillään. Esimerkiksi illalla nuori hiippailee juttusille. Jos silloin väsyneenä huokaisee, että jutellaanko aamulla, seuraavana aamuna ei ole otollisin hetki nuorelle. Myös automatkat esimerkiksi harrastuksiin kannattaa hyödyntää yhteiseen jutteluun tai pyytää nuorta kaveriksi ruuanlaittoon. Useimmiten jonkin tekemisen lomassa on helppoa rupatella – joskus myös hankalista aiheista. Oma nuoreni yllätti kesällä automatkalla, kun hän halusi pysähtyä kaikille matkan varrelle sattuneille kotieläinpihoille. Kuin pikkutyttönä. Vasikoita silitellessä oli mitä luontevinta jutella. Myös nuori tarvitsee omat silittelyhetkensä.

Tutustu muihin Kamalat äidit-blogin postauksiin.