Nuoret, päihteet ja vanhemman tärkeä rooli

Teinin vanhempana voi välillä tuntua siltä, kuin yrittäisi käyttää vieraskielistä sovellusta, joka päivittyy jatkuvasti ilman ohjeita. Eilen keskusteltiin vielä ihan normaalisti arjesta, tänään vastaukseksi tulee ”ihan okei” ja huomenna ehkä pelkkä olkapään kohautus. Kun mukaan tulee vielä aihe, joka tuntuu monelle vaikealta, kuten päihteet, keskustelun aloittaminen voi tuntua vanhemmasta vaikealta.

Moni vanhempi pohtii, pitäisikö tästä puhua, mitä jos sanoo väärin tai entä jos ei tiedä tarpeeksi. Tärkeä viesti on kuitenkin se, että kaikkea ei tarvitse tietää. Riittää, että on kiinnostunut.

Maailma on muuttunut, ja samalla on muuttunut myös päihteiden maailma. Meidän nuoruudessamme oli alkoholia ja tupakkaa. Niistä jäi vanhemmille kiinni jo hajun perusteella. Nykyään on vaikeammin havaittavia päihteitä, kuten vapeja, nikotiinipusseja ja huumeita. Kymmenen prosenttia nuorista on kokeillut kannabista ainakin kerran! Jo nyt tekisi mieli painaa paniikkinappulaa tai sulkea silmät nykymenolta, mutta tietenkään en tee niin.

Myös päihteiden saatavuus on muuttunut. Aikaisemmin niitä hankittiin enemmän fyysisistä paikoista, mutta nykyään ne ovat läsnä myös verkossa – nuoren omassa puhelimessa. Samat sovellukset, joissa nuori viettää aikaa kavereidensa kanssa, toimivat myös paikkoina, joissa päihteitä kaupataan. Tämä ei tarkoita sitä, että jokainen nuori olisi tekemisissä tämän kanssa, mutta mahdollisuus on olemassa. Siksi vanhemman rooli ei ole vähentynyt, vaan muuttunut. Meidän on tärkeää olla kiinnostuneita siitä maailmasta, jossa nuori elää.

Usein vanhemmat ihmettelevät, miksi nuori tekee joskus päätöksiä, jotka aikuisesta tuntuvat järjettömiltä. Taustalla ei kuitenkaan ole tyhmyys tai huono kasvatus, vaan nuoruuden kehitysvaihe. Nuoren aivot ovat vielä kehittymässä, erityisesti ne alueet, jotka vastaavat harkinnasta ja impulssien hallinnasta. Tämän vuoksi tunteet ja hetken mielijohteet voivat ohjata päätöksiä enemmän kuin pitkän aikavälin seuraukset. Riskinotto kuuluu osittain nuoruuteen, ja tämän ymmärtäminen auttaa vanhempia suhtautumaan tilanteisiin rauhallisemmin.

Kun puhutaan siitä, miksi nuoret kokeilevat päihteitä, ei ole olemassa yhtä selkeää vastausta. Taustalla voi olla halu kuulua joukkoon, uteliaisuus tai kaveripaine. Joillekin päihteet voivat liittyä myös tunteisiin, kuten stressiin, ahdistukseen tai yksinäisyyteen. Välillä syy voi olla niinkin yksinkertainen kuin se, ettei nuori ole ajatellut asiaa kunnolla. Tämän vuoksi pelkkä kysymys päihteiden käytöstä ei aina anna koko kuvaa. Tärkeämpää on kysyä, mitä nuorelle oikeasti kuuluu.

Päihteisiin liittyy riskejä, eikä niitä tarvitse kierrellä. Ne voivat vaikuttaa nuoren aivojen kehitykseen, lisätä mielenterveyden haasteita ja johtaa tilanteisiin, joihin nuori ei selvin päin joutuisi. Samalla on kuitenkin tärkeää, että keskustelu ei perustu pelotteluun tai kuulusteluun. Jos nuori kokee, että hänet tuomitaan, hän ei todennäköisesti kerro asioistaan avoimesti. Luottamus ja yhteys ovat keskeisessä roolissa, ja ne toimivat nuoren suojana.

Moni vanhempi ajattelee, että oma vaikutus vähenee teini-iässä, mutta tutkimukset ja käytännön kokemus kertovat toista. Vanhemmalla on edelleen suuri merkitys nuoren elämässä, vaikka nuori vetäytyisi tai viettäisi enemmän aikaa kavereidensa kanssa. Nuori tarvitsee aikuisen läsnäoloa, kiinnostusta ja aikaa, vaikka hän ei sitä aina suoraan näytäkään. Pienet asiat, kuten kysymys kuulumisista tai yhdessä vietetty hetki, voivat olla merkityksellisempiä kuin vanhempi arvaakaan.

Päihteistä puhuminen nuoren kanssa ei vaadi täydellisiä sanoja. Tärkeämpää on tapa, jolla keskustelu käydään. Rauhallinen ja kiinnostunut lähestyminen toimii paremmin kuin syyttely tai kuulustelu. Kun nuori kokee tulevansa kuulluksi, hän uskaltaa todennäköisemmin kertoa asioistaan myös jatkossa.

Samalla tarvitaan myös rajoja. Selkeät pelisäännöt tuovat nuorelle turvaa, vaikka hän vastustaisikin sääntöjä ja rajoja. Kun rajat ovat ennakoitavia ja johdonmukaisia, nuori tietää, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Niin kuin sanonta kuuluu, rajat ovat rakkautta.

On hyvä muistaa, että nuoruuteen kuuluu muutoksia, eikä jokainen muutos ole merkki ongelmasta. Silti vanhemman kannattaa pysähtyä, jos käytös muuttuu selvästi, nuori alkaa salailla, mieliala vaihtelee voimakkaasti tai kaveripiiri muuttuu nopeasti. Yksittäinen asia ei vielä kerro kaikkea, mutta useampi samanaikainen muutos voi olla syy nostaa tuntosarvet täyteen valmiuteen.

Jos huoli herää, tärkeää on toimia ajoissa. Usein voi tuntua helpommalta odottaa, mutta varhainen puuttuminen auttaa ehkäisemään suurempia ongelmia. Keskustelussa kannattaa pysyä rauhallisena ja antaa nuorelle tilaa kertoa. Tarvittaessa apua kannattaa hakea – kenenkään ei tarvitse olla yksin näiden asioiden kanssa. Avun pyytäminen ei ole heikkoutta, vaan päinvastoin.

Muista olla myös armollinen itsellesi. Nuori ei tarvitse täydellistä vanhempaa. Hän tarvitsee luotettavan aikuisen, joka on läsnä, kuuntelee ja pysyy rinnalla myös vaikeissa tilanteissa. Vaikka välillä tuntuu, ettei mikään mene perille, usein menee enemmän kuin uskommekaan.

Outi Penttinen, Kamalat äidit -vertaisohjaaja, äiti, yrittäjä

Teini, puhelin ja ikuinen taistelu ruutuajasta

Tässä blogissa sukellan aiheeseen, joka herättää monessa perheessä tunteita lähes päivittäin: teinit, puhelimet ja ruutuaika. Pohdintani pohjautuvat 12.5.2026 järjestettyyn Kamalat äidit® Vanhemmuuden tueksi -verkkoluentoon “Puhelin, teini ja ruutuaikasuositukset – voi apua!”, jossa asiantuntijana kuultiin Annukka Såltinia Pelituesta sekä Ruutuaikaa ja yhteisiä hetkiä -hankkeesta. Luvassa on samaistuttavia tilanteita ja oivalluksia, sekä ehkä pieni helpotuksen huokaus siihen, että et todellakaan ole tämän aiheen kanssa yksin.

Oletko joskus katsonut teiniäsi ja miettinyt, onko hänellä ylipäätään enää käsiä vai onko puhelin sulautunut niihin pysyväksi lisävarusteeksi? Et ole yksin. Tämä on ilmiö, joka tekee täysin tuntemattomistakin vanhemmista hetkessä kohtalotovereita.

Useimmissa kodeissa käydään päivittäin sama keskustelu. Vanhempi sanoo rauhallisesti, että nyt olisi aika laittaa puhelin pois, ja nuori vastaa, että “kohta”. Tämä mystinen “kohta” on aikakäsitteenä täysin uudenlainen. Se ei tottele sekunteja, minuutteja eikä edes fysiikan lakeja. Se voi kestää yhtä hyvin kaksi minuuttia tai kaksi tuntia, eikä kukaan ole vielä onnistunut selvittämään, milloin on tämä ”kohta”.

On täysin ymmärrettävää, että turhauttaa, kun oma lapsi tuntuu katoavan ruudun taakse. Mieleen hiipii nopeasti ajatus, että jotain on nyt pielessä. Ennen kuin kuitenkin piilotat laturit, vaihdat wifi-salasanan ja julistat kotona digitaalisen hätätilan, kannattaa pysähtyä hetkeksi. Mitä siellä ruudun toisella puolella oikeasti tapahtuu?

Vanhemman silmissä nuori vain tuijottaa näyttöä. Nuoren näkökulmasta hän voi samaan aikaan keskustella ystävien kanssa, tehdä jotain monimutkaista pelissä, harjoitella taitoja, kokea onnistumisia tai yksinkertaisesti palautua rankasta päivästä. Se ei tarkoita, että kaikki ruutuaika olisi automaattisesti hyväksi, mutta se selittää, miksi siitä irti päästäminen voi olla vaikeaa.

Tilanne kärjistyy usein siinä vaiheessa, kun pyydämme lopettamaan HETI. Silloin reaktio voi olla
kaikkea syvästä huokauksesta täyteen tunnekuohuun. Tämä ei tarkoita, että nuori olisi pilalle
hemmoteltu tai koukussa, vaan yleensä kyse on siitä, että hetki on huono. Peli on kesken,
tavoite on aivan nurkan takana tai kaverit ovat linjoilla. Tilanne on vähän sama kuin jos joku
napsauttaisi television pois päältä juuri silloin, kun rikosdraaman loppuratkaisu on
paljastumassa. Harva meistäkään reagoisi siihen erityisen iloisesti.

Tilannetta ei helpota se, että nuoren aivot ovat edelleen rakennusvaiheessa. Itsehillintä toimii
välillä vähän kuin heikko nettiyhteys: se pätkii juuri silloin, kun sitä eniten tarvittaisiin. On hyvä
muistaa, että tunnepurkaukset ovat osa normaalia kehitystä.

Moni vanhempi haluaisi yksiselitteisen vastauksen siihen, kuinka paljon ruutuaikaa on liikaa.
Valitettavasti sellaista ei ole olemassa. Totuus on tylsän kuuloinen, mutta toimiva. Kaikki
riippuu kokonaisuudesta. Jos nuori nukkuu riittävästi, syö, liikkuu edes joskus ja hoitaa arjen
velvoitteet jotenkuten, tilanne on yleensä ihan kohtuullisella tolalla. Ruutuaika ei yksin kerro
kaikkea.

Yllättävin oivallus on usein se, että kyse ei välttämättä ole ruutuajasta ollenkaan. Kyse on
vanhemman ja nuoren välisestä suhteesta. Jos yhteys nuoreen säilyy, moni asia sujuu
helpommin. Jos taas keskustelu pyörii pelkkien kieltojen ympärillä, asetelma muuttuu nopeasti
vastakkainasetteluksi, jossa kumpikaan ei enää oikein kuuntele.

Nuoruus itsessään on jo täynnä tunnetta. Yhtenä hetkenä maailma on täydellinen ja
seuraavana koko elämä on pilalla. Siihen päälle vielä some, pelit ja jatkuva ärsyketulva, ei siis
ihme, että välillä kuohuu. Ruudun äärellä oleminen voi joskus rauhoittaa ja auttaa jaksamaan,
mutta se voi myös kuormittaa. Juuri siksi pelkkä kieltäminen ei riitä, vaan tarvitaan
ymmärtämistä ja keskustelua.

Arkea helpottavat usein yllättävän pienet asiat. Kun peli-/someajoista sovitaan etukäteen,
lopettaminen ei tule shokkina. Kun lopettamisesta muistutetaan ajoissa, riita jää usein
puolitiehen. Kun perheessä tehdään edes pieniä asioita yhdessä, yhteys vahvistuu
huomaamatta. Ja kun vanhempi muistaa joskus kehua, se kantaa pidemmälle kuin kymmenen
huomautusta.

Joskus huoli kuitenkin kasvaa isommaksi. Jos nuori vetäytyy täysin omaan maailmaansa eikä
mikään muu enää kiinnosta, silloin kannattaa hakea apua. Se ei tarkoita epäonnistumista, vaan
sitä, että tilanteeseen suhtaudutaan vakavasti ja vastuullisesti.

Lopuksi on hyvä sanoa ääneen se, mikä helpottaa monia. Tämä kaikki on yllättävän tavallista.
Vaikka tuntuu siltä, että käyt joka päivä saman keskustelun uudelleen, et ole ainoa. Teini-ikä
kuuluukin olla vähän hankalaa. Siihen kuuluu tunnekuohuja, rajojen testaamista ja kyllä, aivan
liikaa ruutuaikaa ja aivan liian vähän jotain mihin vastataan “ihan kohta”.

Loppujen lopuksi tärkeintä ei ole se, kuinka monta tuntia puhelin on kädessä. Tärkeintä on se,
että nuoren ja vanhemman välinen yhteys säilyy ja että kaiken tämän keskellä nuori välillä
vilkaisee ylös ruudusta ja sanoo edes yhden sanan: Moi.

Outi Penttinen, Kamalat äidit-vertaisohjaaja, äiti, yrittäjä

Mistä apua peli- ja somehuoliin?
Pelituen Pelitukipuhelin puh. 041 731 7147
Soita tai lähetä WhatsApp – sinulle soitetaan 1-2 arkipäivän kuluessa.
Lue lisää täältä.

EHYT ry:n Pause-hankkeen oppeja nuorten digilaitteiden käytön hallintaan liittyvien työvälineiden kehittämisestä

Oppeja vanhemmista, nuorista ja ruuduista

Saimme 2023 kollegojeni kanssa visaisen tehtävän ajankohtaiseen ongelmaan: tehkää vaikuttavia työvälineitä nuorten digilaitteiden käytön hallintaan kouluissa ja kotona. Nyt kerronkin huomioitani työvälineiden kehittämisestä osana vuodenvaihteessa päättyvää EHYT ry:n Pause-hanketta, jossa olemme tehneet tosi hyvää yhteistyötä myös Suomen NNKY:n Kamalat äidit -toiminnan kanssa.

Vanhempia on moneksi

Teinien vanhemmat eivät ole yhtenäinen ryhmä suhtautumisessa nuorten digilaitteiden käyttöön. Tämä tuli esille 2023 tekemässämme kyselyssä, johon vastasi 504 huoltajaa sekä kuudessa haastattelussa. Monet vanhemmat olivat huolissaan nuorten digilaitteiden käytöstä, mutta huolen syyt ja asteet vaihtelivat.

Huomiota kiinnitti myös perheiden resurssien erilaisuus: yhden perheen oli helpompi suunnata lastensa huomio ruuduista toisaalle tarjoamalla mielekkäitä harrastuksia, toisella taas esimerkiksi vanhemman vuorotyö saattoi entisestään vaikuttaa ruutujen käyttöön.

Määrittelimmekin huoltajien vastauksen pohjalta viisi eri huoltajaryhmää (käyttäjäpersoonaa), jossa huomioimme huoltajien tarpeet ja kotien eri tilanteet. Käytimme näitä työvälineiden suunnittelun pohjana.

Huomioidaan tunteet

Vanhempien tunteet tulivat esille kyselyssä ja haastatteluissa: niissä sanoitettiin varsinkin ärsytystä, huolta ja epävarmuutta nuoren voinnista ja jatkuvista riidoista.

Huomioimmekin vaikeiden tunteiden olemassaolon työvälineissä ja annoimme vinkkejä, miten niiden kanssa voi toimia. Tätä emme keksineet itse, vaan kehittämistyön tueksi pidettyihin työpajoihin osallistunut ammattilainen ehdotti sitä. Asioita kannattakin kehittää yhdessä.

Monet meistä keski-ikäisistä ovat kasvaneet ilmapiirissä, jossa lasten negatiivisten tunteiden näyttämistä ei ole osattu käsitellä kovin rakentavasti. Uskomme, että jos vanhempi saa hieman lempeyttä omille hankalille tunteilleen, hän pystyy ottamaan ne paremmin vastaan myös nuorelta – ja tämä voi helpottaa sitä, että päästään puhumaan itse asiasta. Samanlaista kehitystähän käytetään myös Kamalat äidit -toiminnassa.

Muutetaan tarvittaessa suuntaa

Hankehakemuksessamme tavoitteena oli testata työvälineitämme koulujen kautta tavoitettujen vanhempien kautta. Tämä ei osoittautunut helpoksi, ja siksi muutimme suuntaa. Otimme yhteyttä eri järjestöihin, jotka tekevät itse työtä suoraan vanhempien kanssa, ja järjestimme heidän kanssaan esim. vertaischattejä ja työpajoja. Kamalat äidit -toiminta oli tässä kullanarvoisen tärkeä ratas kehittämistyössämme.

Rakennetaan yhteistyötä – ei vastakkainasetteluja

Teimme hankkeessa yhteistyötä ylä- ja yhtenäiskoulujen kanssa, ja pohdimme, kuinka paljon julkisessa keskustelussa vastuuta nuorten digilaitteiden käytöstä – niin kuin monesta muustakin asiasta – on sysätty kouluille. Toisaalta myös vanhempien syyllistäminen ja kauhistelu siitä, ettei lapsia kasvateta kirjoittajan mukaan oikealla tavalla, on lisääntynyt.

Vastuu lasten kasvatuksesta on kodeilla, mutta kouluakin tarvitaan – ihan siksikin että nuori viettää siellä paljon aikaa. Kyselyssä ja keskusteluissa kooulujen kanssa yhteistyötä kotien kanssa pidettiin usein vaikeana. Siksi ammattilaisille tarkoitetuissa materiaaleissa kiinnitimme erityistä huomiota siihen, millä tavoin kotien kanssa voi viestiä rakentavasti.

Huomioidaan että aika on rajallista

Kun asiantuntija tuottaa tietoa hänelle itselleen tutusta asiasta, riskinä on, että tietoa annetaan liikaa. Tällöin vastaanottaja unohtuu. Työvälineiden suunnittelussa yritimmekin pitää määrittelemämme huoltajaryhmät tiukasti mielessä, ja huomioida arjen hektisyys ja pirstaleisuus myös ammattilaisten materiaaleissa.

Siksi työvälineissämme:

• on paljon kohta kohdalta eteneviä vinkkejä ja valmiita tehtäväpohjia, joita nuori ja huoltaja/ammattilainen voivat tehdä yhdessä.
• materiaalit ovat mahdollisimman silmäiltäviä.
• pyrimme selkeään kieleen ja tuomme esille, ettei kenenkään tarvitse olla asiantuntija aiheesta.
• Yritämme pilkkoa asiat järkevän kokouksiksi kokonaisuuksiksi.
• mihinkään ei tarvitse kirjautua.

Haluamme siis vähentää huoltajien ja ammattilaisten epävarmuutta siitä, että mitsä tässä nyt onkaan tulossa. Koska aikaa ei ole koskaan tarpeeksi.

Muutosta tapahtuu koko ajan

On ollut kiinnostavaa seurata, miten julkinen keskustelu nuorten ja myös aikuisten diglaitteiden käytöstä on muuttunut. Kun 2023 moni vanhempi ja koulun työntekijä ei tiennyt miten toimia, viime aikoina on alettu entistä enemmän nähdä digilaitteiden käytön (terveys)haittoja ja luotu lisää keinoja puuttua tilanteeseen. Tämäkään asia ei ole mustavalkoinen, ja tärkeää on tehdä muutoksia nuoria kuunnellen ja keskustellen. Tähän myös Pausen materiaalit pyrkivät, koska keskustelun kautta omaa ja toisten toimintaa ymmärtämällä on helpompaa suunnistaa myös välillä harmaana näkyvässä maastossa.

Lue täältä lisää EHYT ry:n Pause-hankkeesta ja tutustu hankkeen puitteissa kehitettyihin työvälineisiin nuorten digipelaamiseen ja sosiaalisen median käyttöön liittyvien haasteiden tunnistamiseen ja ratkaisemiseen.

Kamalat isät -toiminta tukee murrosikäisten isiä

Jo 20 vuoden ajan Suomen NNKY-liiton koordinoima valtakunnallinen Kamalat äidit -toiminta on tarjonnut vertaistoimintaa teini-ikäisten lasten äideille. Tästä keväästä lähtien vertaistoiminta on laajentunut koskemaan myös teini-ikäisten lasten isiä, kun Kamalat isät -toiminnan pilottivuosi pyörähti käyntiin. Lue alta Kamalat isät -toiminnan koordinaattorin Aleksin tervehdys ja käy tutustumassa myös tähän Apu-lehden artikkeliin aiheesta!

Olen Aleksi Varis, uuden Kamalat isät -vertaistoiminnan koordinaattori Suomen NNKY-liitolta. Minulle on kertynyt sosiaalialalta kokemusta erityisesti lasten, nuorten ja nuorten aikuisten parissa tehtävästä työstä, ja on ilo ja kunnia, että sain nyt mahdollisuuden alkaa kehittämään isien vertaistoimintaa. Oma poikani on täysi-ikäisyyden kynnyksellä, ja tämän takia työ resonoi minussa vahvasti myös henkilökohtaisella tasolla.

Isien pilottivuosi starttasi vauhdikkaasti, ja järjestimme kevätkauden aikana ryhmätoimintoja sekä verkossa että kasvokkain. Isien iltaporinat -ryhmächatit järjestettiin toukokuussa neljänä tiistaina Tukinetissä, ja yhteistyössä Leppävaaran seurakunnan kanssa toteutettu työpajamuotoinen ryhmä tapasi viimeisen kerran kesäkuun alussa.

Syyskaudella Kamalat isät -ryhmiä järjestetään monipuolisesti niin kasvokkain kuin verkossa. Yhteistyössä MOVEdigi Pirkanmaa -hankkeen kanssa toteutettava verkkoryhmä aloittaa elokuussa, ja kasvokkain tapaava ryhmä syyskuun alussa Vantaan Hämeenkylässä. Lisäksi suunnitteilla on myös yhden vanhemman perheiden isille kohdennettu verkkoryhmä yhteistyössä Yhden Vanhemman Perheiden Liiton kanssa.

Koska jokainen perhe on arvokas ja isien tukeminen edesauttaa kasvatusvastuun tasaisempaa jakautumista sekä tasa-arvon kehitystä, on hienoa, että vertaistoiminta laajenee myös isille. Vaikka mieserityistä työtä on perinteisesti leimannut kohderyhmän tavoittamisen ja sitouttamisen vaikeus, tämä ei kuitenkaan ole mahdotonta. Toivon, että pilottivuoden aikana tavoitamme mahdollisimman laajan joukon niin osallistujia kuin tulevia ryhmänohjaajia ja että toiminta vakiintuisi Kamalien äitien tavoin pysyväksi tukimuodoksi.

Millaista on Kamalat äidit® -toiminta Raisiossa?

Suomen NNKY-liiton pian 20-vuotisjuhlavuottaan viettävä Kamalat äidit® on vertaistoimintaa murrosikäisten äideille. Toiminnan ytimessä ovat vertaisryhmät, joita ohjaavat maksuttoman perehdytyksen käyneet ohjaajaparit. Monet ryhmistä järjestetään yhteistyössä seurakuntien kanssa, ja työntekijöiltä saadun palautteen mukaan Kamalat äidit® -ryhmämalli tarjoaakin valmiin ja helpon paketin murrosikäisten nuorten äideille suunnatun vertaisryhmän järjestämiseen.

Raision seurakunnassa innostuttiin Kamalat äidit -toiminnasta vuonna 2017 uutena tapana tavoittaa rippikoulussa olevan nuoren vanhempia. Ryhmiä Raisiossa on ollut jo viisi, ja ne on suunnattu nimenomaan rippikoululaisten äideille. Nuorisotyönohjaaja Mia Flemming on ollut mukana ohjaamassa kaikkia viittä ryhmää, ja hän näkee Kamalat äidit -ryhmän hienona työvälineenä äitien kohtaamisessa. Flemmingistä parasta ryhmissä on vertaistuen voiman todistaminen. Jaettu rippikouluvuosi tuntuu tuovan äidit aivan erityisellä tavalla yhteen.

Raisiossa ryhmää mainostetaan kotiin lähetettävän rippikoulupostin mukana sekä rippikoulun infotilaisuuksissa. Flemmingin mukaan ryhmissä esiin nousevia aiheita ovat mm. äidin jaksaminen, perheen yhteiset säännöt, nuoren kohtaaminen ja perheen yhteinen tekeminen. Äidit ovat hyvin sitoutuneita ryhmän tapaamisiin eikä niitä haluta jättää mistään hinnasta väliin. Raisiossa ryhmä tapaa yhteensä 10 kertaa: kahden viikon välein kevätkaudella, ja viimeisen kerran vielä rippikoulukesän jälkeen saunaillan merkeissä.

Kamalat äidit -ryhmänohjaajista ainakin toisen tulee olla vertainen eli olla murrosikäisen nuoren äiti tai lähimenneisyydessä sen vaiheen elänyt nainen. Ryhmiä ohjataan sekä vapaaehtoispohjalta että työn puolesta. NNKY-liiton Kamalat äidit -työntekijät tukevat ryhmiä muun muassa mainostuksessa, lisäksi sekä ryhmän osallistujat että ohjaajat saavat käyttöönsä maksuttomat materiaalit. Ohjaajille on tarjolla myös mm. täydennyskoulutuksia ja työnohjausta, ja heidän käytössään on sähköinen materiaalipankki tapaamisten suunnittelun tukena.

Jokainen ryhmä muotoutuu lopulta omanlaisekseen, ja joissain ryhmissä saatetaan esimerkiksi hyödyntää luovia menetelmiä. Kamalat äidit -ryhmämalli tarjoaa siis valmiit raamit, joiden puitteissa ohjaajat voivat suunnitella omanlaisensa ryhmän. Ryhmiä järjestetään myös kohdennettuina, jolloin osallistujia yhdistää murrosikäisen vanhemmuuden lisäksi myös jokin muu seikka, kuten uusperheen vanhemmuus tai neurokirjon nuoren vanhemmuus. Ryhmiä järjestetään myös eri kielillä. Vuonna 2024 Kamalat äidit -ryhmiä on ollut 42 eri puolilla Suomea ja verkossa.

Jos kiinnostuit Kamalat äidit -toiminnasta ja haluaisit kysyä lisää, kuulemme mielellämme sinusta!
Kamalat äidit -koordinaattorit:
Anna Helin-Valtonen (anna.helin-valtonen@ywca.fi p. 040 411 5967)
Riikka Koola  (riikka.koola@ywca.fi p. 040 821 7894)