Naiserityisen työn verkoston kannanotto: Suomen tulee sitoutua väkivallan torjumiseen teoin, ei vain sanoin

NNKY-liitto vaatii osana Naiserityisen työn verkostoa, että Suomi ryhtyy suunnitelmallisiin, konkreettisiin ja pitkäjänteisiin toimiin naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi.

Sukupuolistunut ja naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa valtava ongelma. Suomalaiset naiset kokevat muihin EU-maihin verrattuna toisiksi eniten väkivaltaa. Lähes joka toinen nainen Suomessa on kokenut väkivaltaa parisuhteessa.

Väkivallalla on suuren inhimillisen kustannuksen lisäksi suuri hintalappu: pelkästään naisiin kohdistuneesta fyysisestä parisuhdeväkivallasta aiheutuu terveydenhuollolle 150 miljoonan euron lisäkustannukset vuodessa. Todellisuudessa kokonaiskustannukset ovat tätä vieläkin suuremmat, ja muiden kuin fyysisen väkivallan kustannukset, saati muut haitat, jäävät piiloon. Lisäksi palveluja koskevia kustannuksia aiheutuu sosiaali- ja oikeuspalveluille.

Suomi on sitoutunut Istanbulin sopimukseen, jonka tavoitteena on naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen ja poistaminen, väkivallan uhrien suojeleminen sekä väkivallan tekijöiden saattaminen edesvastuuseen. Askeleita oikeaan suuntaan onkin otettu vuoden 2015 jälkeen esimerkiksi lisäämällä turvakotipaikkoja, muuttamalla lähestymiskieltoa käsittelevää lainsäädäntöä ja avaamalla SERI-tukikeskuksia. Silti paljon on vielä tekemättä.

Me allekirjoittaneet vaadimme, että Suomi ryhtyy suunnitelmallisiin, konkreettisiin ja pitkäjänteisiin toimiin naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi.

Palvelut on turvattava lainsäädännöllä

Suomessa on valtakunnalliset ohjeet (THL) lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn. Tästä huolimatta riittäviä ohjausrakenteita tai palveluja ei ole järjestetty. Esimerkiksi turvakoteja ei edelleenkään ole riittävästi, eivätkä ne tavoita kaikkia, jotka tarvitsisivat niiden palveluita. Ohjeiden ja suositusten lisäksi tulee olla sitova lainsäädäntö, joka selkiyttää väkivallan vastaisen työn vastuut, rakenteet ja palvelut.

Lainsäädäntö mahdollistaisi saumattoman poikkihallinnollisen ja moniammatillisen työn sekä asiakkaan näkökulmasta palveluketjun katkeamattomuuden. Palveluketjussa on huomioitava myös järjestöjen tarjoamat palvelut, kuten väkivallan ehkäisyyn tähtäävä työ sekä toipumista tukeva yksilö- ja vertaistuki.

Järjestöjen rahoituksesta on huolehdittava

Järjestöt ovat naisiin kohdistuvan väkivallan asiantuntijoita, ja järjestöt tuottavat suurimman osan ehkäisevistä sekä erityistason palveluista, joilla tuetaan väkivallan kokijoita ja tekijöitä väkivallattomaan elämään. Järjestöiltä puuttuu kuitenkin riittävä rahoitus palveluiden järjestämiseksi. Rahoitus on myös epävakaalla pohjalla, ja tulee heikentymään entisestään tulevina vuosina, ellei STEA:n rahoitusta korvata muilla keinoin. Tämä estää toiminnan pitkäjänteisen suunnittelun ja pahimmillaan luo aukkoja palvelujärjestelmään.

Hyvinvointialueet voisivat ostaa järjestöjen tuottamia palveluita, mikä parantaisi palveluiden saatavuutta ja vakauttaisi rahoitusta. Oikea-aikaiset palvelut vähentävät inhimillisen kärsimyksen lisäksi väkivallasta aiheutuvia kustannuksia.

Positiivinen erityiskohtelu luo yhdenvertaisuutta

Suomalainen palvelukenttä on suunniteltu sukupuolineutraaliksi. Palveluissa ja niiden suunnittelussa tulee kuitenkin huomioida, että eri sukupuolilla on erilaisia tarpeita. Naiset ja tytöt ovat alttiimpia sukupuoleen perustuvalle väkivallalle ja perheväkivalta kohdistuu useammin naisiin. Tulee myös huomioida, että osalla naisista on muita korkeampi riski joutua väkivallan uhriksi (mm. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat, vammaiset naiset, ikääntyneet naiset, päihteitä käyttävät naiset). Kaikille väkivallan kokijoille tulee taata yhdenvertaiset mahdollisuudet saada apua.

Häpeä omasta tilanteesta ja aiemmista huonoista kohtaamisista voi estää avun hakemisen tai turvan etsimisen silloin, kun tarve on suurin. Vaadimme jokaiselle tasa-arvoista kohtelua palvelujärjestelmässä iästä ja taustasta riippumatta sekä lisää resursseja stigman vähentämiseen tähtäävään työhön. Tämän takaamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille on järjestettävä koulutusta traumasensitiivisestä kohtaamisesta sekä väkivallan tunnistamisesta ja puheeksi ottamisesta.

Erityistoimet yhdenvertaisuuden edistämiseksi eivät ole syrjintää. Suomen tulee sitoutua Istanbulin sopimukseen teoin, ei vain sanoin.

Naiserityisen työn verkosto on vapaamuotoinen, valtakunnallinen ja maksuton verkosto, jonka tavoitteena on tehdä naiserityistä työtä näkyvämmäksi mm. toteuttamalla erilaisia tapahtumia ja kampanjoita sekä tehdä vaikuttamistyötä kirjoittamalla kannanottoja ja mielipidekirjoituksia.

Kannanoton ovat allekirjoittaneet

• A-Kiltojen Liitto ry, Maiju Lehtonen, VEERAT-hankkeen projektipäällikkö
• Ensi- ja turvakotien liitto, Riitta Särkelä, pääsihteeri
• Hoitokoti Tuhkimo Oy, Anne-Mari Myller, yrittäjä, vastaava ohjaaja
• Irti Huumeista ry, Mirka Vainikka, toiminnanjohtaja
• Kirkkonummen suomalaisen seurakunnan diakoniatyö, Satu Ali-Rekola, diakoni
• Kirkkopalvelut ry, Eija Myllymäki, erityisasiantuntija
• Loisto setlementti ry, Kari Ollila, toiminnanjohtaja
• Maria Akatemia ry, Sari Nyberg, toiminnanjohtaja
• Muutosta ilmassa -hanke, Piia Sumupuu, projektikoordinaattori
• Myllyhoitoyhdistys ry, Minna Ekholm, toiminnanjohtaja
• Naistenkartano ry, Anna Vuorio, toiminnanjohtaja
• Naisten Linja Suomessa ry, Katju Aro, toiminnanjohtaja
• Nicehearts ry, Johanna Sjöholm, toiminnanjohtaja
• Rikoksettoman elämän tukisäätiö, Sari Lönnberg, vastaava asiantuntija ja Amanda Johansson, asiantuntija
• Sateenkaari-ikkuna ry, Sari Rantaniemi, toiminnanjohtaja
• Suomen NNKY-liitto ry, Anne Pönni, pääsihteeri
• Supernovat-toiminta, Tuutikki Ijäs, projektipäällikkö ja Riikka Tuomi, kokemusmentori
• Suur-Helsingin Valkonauha ry, Petra Pohjanheimo, va. toiminnanjohtaja
• Tampereen A-Kilta ry, Miika Joenperä, Etna-työn hankekoordinaattori
• Tampereen ensi- ja turvakoti ry, Milka Suuniittu-Sakari, turvakotipalvelujen päällikkö
• Toimiva ry, Sanna Runsala, toiminnanjohtaja
• Tukihenkilötyö ry, Jenni Heikkilä, tukihenkilötoiminnan koordinaattori
• Tunne rintasi ry, Johanna Artola, toiminnanjohtaja
• Vailla vakinaista asuntoa ry, Jenni Eronen, mentori ja Tii Judén, mentori

Lisätietoja antaa:

Riina Karjalainen
Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntija
VTL, sosiaalityöntekijä, AmO
Ensi- ja turvakotien liitto
p. 044 097 0790, riina.karjalainen@etkl.fi

Miten voit? – Polkuja iloon ja uskallukseen Jyväskylässä

Tervetuloa hyvinvointipäivään koko perheen naisten kesken lauantaina 3.2.2024 Jyväskylään (Crazy Town -tapahtumatilat, Kauppakatu 39). Sukupolvien välisessä tapahtumassa saavat iloa mielelle ja keholle niin tyttäret, äidit kuin isoäiditkin. Tapahtuma on ilmainen ja sisältää lounaan. Ilmoittaudu mukaan 25.1. mennessä.

Ohjelma

Klo 12–13.40 Puhujana psykologi Pirkko Lahti aiheenaan Sukupolvien välisten arvostusten heijastuminen elämän arkeen ja hyvinvointiin

Klo 13.45–14.45 Keittolounas ja kahvi/tee

Klo 14.45–16.30 Työpaja – valitse kolmesta vaihtoehdosta

• Voimasiskot – Olet arvokas ja ainutlaatuinen: Työpajassa vahvistetaan itsetuntemusta ja tunnetaitoja.
• Tanssi-liiketerapeuttinen työpaja: Työpajassa havainnoidaan ja kevennetään kehollista kuormitusta sekä tutustutaan somaattisiin resursseihin. Jokaisella on keho, ja se on kaikessa ja kaikkialla läsnä. Työpajassa etsitään mukavia tuntemuksia ja rauhoittavia liikkeitä oman hyvinvoinnin tueksi.
• Luottamus kasvaa kulkiessa – vertaismateriaali naisten hengelliseen kyselyyn ja etsintään: Työpajassa tutustutaan uuteen vertaisryhmämalliin, joka käynnistyy syksyllä Jyväskylän NNKY:llä.

Klo 16.30–17 Lauluryhmä Jännät ja tilaisuuden päätös

Kuvassa Liittosihteeri Siiri Loimaranta (Paula Kuisma) ja rouva Ester Sihtola (Raija-Liisa Anttonen) sekä NNKY-liiton puheenjohtaja Louise af Forselles (Marja-Leena Elomäki) keskustelevat NNKY:n perustamisesta Tainonkoskelle vuonna 1918.

Imatran NNKY:n ”Tästähän tämä alkoi” -näytelmää esitettiin täydelle salille

”Tästähän tämä alkoi” näytelmä esitettiin sunnuntaina 22.10.2023 Vuoksenniskan nuorisoseurantalo Asemapaikassa. Näytelmä liittyy Imatran NNKY:n projektiin Tehtaan tytöistä Voimasiskoiksi – Imatran NNKY:n satavuotinen tarina. Näytelmä on projektin ensimmäinen osa ja se kertoo Tainionkosken NNKY:n alkuvaiheista vuonna 1919 vuoteen 1976. Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastasi Anna-Liisa Kojo. Esiintyjinä oli yhdistyksen omia jäseniä ja ystäviä sekä yksi IRTI-teatterin näyttelijä. Näytelmässä oli myös lapsiesiintyjiä. Kerrontajaksot veivät tapahtumia eteenpäin. Tapahtumapaikkoihin ja niiden historiaan liittyviä kuvia heijastettiin valkokankaalle. Elävyyttä esitykseen toi Imatran Impien pienkuoro.

Näytelmä herätti paljon muistoja, yleisön joukossa oli monia, jotka olivat aikoinaan käyneet NNKY:n leikkikoulua Rulla-tädin (Lempi Lappalainen) ohjauksessa. Suurimmat suosionosoitukset saikin näytelmän leikkikoulukohtaus. Joku oli tullut NNKY:n toimintaan jo pikkulapsena äitinsä tai sisarustensa mukana. Monet olivat käyneet NNKY:n tyttökerhoa, partiota, osallistuneet kasvatuskerhoon tai käyneet kutomassa NNKY:n kutomossa. Myös entisten ohjaajien ja työntekijöiden sukulaisia oli yleisön joukossa.

Väliajalla nautittiin kahvitarjoilusta. Yleisöä kiinnosti esillä oleva näyttely: partiopuku ja -lippu, yhdistyksen vanhat lehtileikkeet, käsinkirjoitetut kerhopäiväkirjat ja valokuvat.

Näytelmä on kunnianosoitus NNKY:n kolmelle voimanaiselle, jotka ovat antaneet aikansa Jumalan valtakunnan työhön seuraten kutsumustaan. Ester Sihtola, Alma Siitonen ja Sirkka Reinikainen ansaitsevat tulla muistetuiksi ja tunnetuiksi myös yhdistyksen nykyisille jäsenille.

Projekti saa jatkoa tammi–helmikuussa 2024, jolloin Imatran NNKY:ssä katsotaan yhdessä vanhaa kaitafilmiesitystä, vuosilta 1937–1952. Projekti jatkuu myös myöhemmin keväällä tapahtumalla, joka kertoo Imatran NNKY:n historiasta vuodesta 1976 nykyhetkeen. Valmisteilla on myös kirja yhdistyksen historiasta.

Teksti: Anna-Liisa Kojo
Kuva: Anni Holopainen