Juuret syvällä ja laajalla

Piirroskuvia puista juurineen mustalla pohjalla
Kuva: Vecteezy.com

Syyskuun lopussa palasin kaupungin kivetyille kaduille ja yhteisölliseen vuorovaikutukseen. Takana oli pitkä kesä perikunnan kesäpaikalla Pohjois-Savossa. Minä ja puolisoni sulauduimme siellä luonnon elämään: seurasimme joutsenparin viiden poikasen kasvua, kuikan huutoa, järviveden lämpötilaa ja pinnan korkeutta.

Rakkaassa ympäristössä hahmotin hiljalleen paikkaani tässä elämän ketjussa. Äiti ja isä kuolivat viime vuonna.

Minä katsoin usein vinttikammarin seinällä riippuvaa, sata vuotta vanhaa valokuvaa kahdesta nuoresta naisesta: siinä mummoni Aino ja sisarensa Iida. Ainon katseessa heijastuvat isäni juuret − ja minunkin, tähän maaperään kiinnittyneet.

Kun puu kaatuu, juuret jäävät.
 

Kesän mittaan opin konkreettisesti sen, miten lujassa ovat juuret. Mies halusi työstää rantaa avarammaksi ja poistaa sieltä vanhan koivunkannon. Ei siihen pystynyt kirves, moottorisaha tai traktori. Juuret olivat kietoutuneet kiven ympärille, luja oli puolustus. Vain hiljainen, lepyttelevä tuli auttoi kantoa antautumaan. 

Miehen puuhaa katsellessani ymmärsin, että ihminen on kuin puu: juuret syvällä ja laajalla, ja kun puu kaatuu, juuret jäävät.

Puiden avulla opettelin irtipäästämisen viisautta. Sisarusten kanssa olimme jo pari vuotta suunnitelleet metsäisen tonttimme puuston harventamista. Nyt metsuri lupasi tulla syyskuun alussa. Urakan odotus oli kuin uhka pään päällä: miten voin luopua noin paljosta? Miten elämä muuttuu, kun puita ei enää ole?

Kävin hyvästelemässä, halaamassa ja kiittämässä jokaisen puun erikseen.

Syyskuun ensimmäisellä viikolla kyllä otti sydänalasta. Moottorisaha ulvoi ja traktori murisi. Tontti oli täynnä osaamista ja aikaansaamista. Kauniita koivuja ja uljaita mäntyjä kaatui yksi toisensa jälkeen.

Nyt on tontilla valoa ja väljyyttä. On kuin uusi aikakausi olisi alkanut. Mutta ei historia niin helposti unohdu: siellä on 35 isoa kantoa. Ensi kesänä joitakin niistä varmasti poistetaan ja näin tasoitetaan toimintatilaa tulevaisuudelle. 

Yhden kuusenkannon työstämistä mies jo aloitti. Hän kaivoi lapiolla juuria esille ja todellisuus paljastui. Kuusen pintajuuret ovat niin vahvoja, että lapsenlapsi voisi leikkiä hepalla ratsastamista niiden päällä.

Liisa Virén

Voimasiskot-ohjaaja Oulun NNKY:ssä

Sielunsiskot

Sielunsiskot-blogi: Äiti lähtee nyt balettitunnille

Balettitanssijoiden jalkoja tunnilla

Nykyinen työelämä istuttaa suurta osaa aikuisia. Eurooppalaisen selvityksen mukaan aikuiset istuvat keskimäärin 5—6 tuntia päivässä. Myös päiväkoti-ikäiset lapset viettävät suuren osan päivästään paikallaan, puhumattakaan kouluikäisistä tai vanhuksista.

Vaikka Suomessa vapaa-ajan liikunnan määrä onkin kasvanut, on arkiliikunnan ja esimerkiksi työmatkaliikunnan määrä vähentynyt. Liikuntatottumusten muutokset eivät voi olla vaikuttamatta hyvinvointiin, terveyteen ja ylipainoon.

Niin kävi minullekin. Talven tullen työmatkapyöräily jäi pois ja väsymys kasvoi. Muutokset näkyivät ykskaks kummallisesti pieneksi käyneissä vaatteissa. Mutta mitä sitten löysinkään? Ilmoittauduin läheiselle tanssikoululle balettitunnille! Kyllä, juuri se tanssilaji, jonka harrastajan ajatellaan perinteisesti olevan hento, siro ja nuori.

Harrastukset todella ovat tärkeitä ja lapsena opittu juurtuu syvälle.
 

Onneksi tänä päivänä on aikuisbaletti. Tunneille voi mennä kuka vain. Peilistä saattaa heijastua pinkeissä trikoissa puuskuttava ja horjuva, punakka keski-ikäinen tyyppi, mutta ota se huumorilla. Jos haluat kohottaa kuntoa ja ryhtiä, kasvattaa voimaa, lihaksia ja notkeutta, baletti on myös sinun harrastuksesi. Muista, että kevyen näköinen tanssi on kuitenkin kovaa, kurinalaista treeniä ja tunnilla tulee kunnolla hiki.

Monelle baletti on lapsuuden unelma tai vastaavasti lapsuusajan harrastus, johon kipinä syttyy aikuisiällä uudestaan. Harrastukset todella ovat tärkeitä ja lapsena opittu juurtuu syvälle, sen huomasin. Jo ensimmäisellä uudella tunnillani baletin perusliikkeet tulivat minulta kuin selkärangasta, toki kankeina ja haparoivina, mutta eivät ne mihinkään olleet 30 vuodessa kadonneet.

Rentoa huumorinsietokykyäkin baletti kasvattaa. Aikuisryhmämme esiintyy pian tanssikoulun kevätnäytöksessä. Esitystä ehdimme harjoitella kokonaiset neljä kertaa. Tänä älypuhelinten videokuvausmahdollisuuksien aikana on kiinnostavaa katsoa, millaisen ikimuistoisen elämyksen saammekaan aikaan!

Mari Hyttinen

Sielunsiskot

Oikealla puolella historiaa

Somepuu, sosiaalisen media ikoneja puussa

”Mitä Youtube-kanavia ja vlogeja seuraatte säännöllisesti?”, kysyi tuttavani Facebookissa. Usea vastasi kuten minä: ”En mitään. Pitäisikö…?”

Youtube-videopalvelusta etsin itselleni lähinnä jo ennestään tuttua musiikkia ja hauskoja kissavideoita sekä tutoriaaleja eli ohjekokonaisuuksia eri aiheista.

Valtavan paljon muutakin sieltä tietenkin löytyisi, Youtubella kun on yhtiön mukaan 1,8 miljardia kuukausittaista käyttäjää. Kasvua edellisvuoteen verrattuna on tullut Yhdysvaltojen asukasmäärän verran eikä luvuissa ole mukana palveluun kirjautumattomat käyttäjät.
 

Youtube on valtava asiasisällön ja viihteen kirjasto ja hakukone.
 

NNKY:ssäkin olemme menossa piakkoin Youtubeen. Teemme sinne parhaillaan pieniä videoleikkeitä, jotta mekin olisimme näkyvillä valtavassa asiasisällön ja viihteen kirjastossa ja hakukoneessa, ja jotta kaikki toiminnastamme kiinnostuneet naiset ja tytöt löytäisivät meidät.

Tarve olla mukana ja tuottaa kiinnostavaa sisältöä sosiaaliseen mediaan kasvaa koko ajan. Suomessakin someen käytetty aika on lisääntynyt 52 prosenttia kahdessa vuodessa. Viikoittain siellä kulutetaan keskimäärin aikaa reippaasti yli 6 tuntia.

Koska kuka tahansa voi ladata videonsa Youtubeen, sieltä löytyy myös mitä tahansa. Youtubea on arvosteltu siitä, että se suosii sensaationhakuisia tai voimakkaasti mielipiteitä jakavia videoita. Sieltä löytyy myös ääriainesten tekemää materiaalia, joiden vihaa lietsova sisältö voi koukuttaa. Heinäkuussa 2018 Youtube ilmoittikin, että se sijoittaa 21 miljoonaa euroa journalismiin ja ryhtyy suitsimaan valeuutisten ja salaliittoteorioiden leviämistä palvelussaan.

Toimitusjohtaja Susan Wojcickin mukaan Youtube haluaa olla ”oikealla puolella historiaa”.
 

Meidän kaikkien pitäisi puuttua ihmisyyden alasajoon.
 

Vaikken toistaiseksi juurikaan seuraa Youtubea ja vlogeja, luen ainakin melkein säännöllisesti toimittaja Anna-Stina Nykäsen kolumneja, joissa on sopivasti tiukkaa asiaa, huumoria ja naisnäkökulmaa.

Kirkon viestintäpäivillä Oulussa syyskuun 2018 alussa Nykänen sai valtavat aplodit päättäessään puheenvuoronsa pohdiskeluun siitä, miten tämänhetkiseen ihmisyyden alasajoon toimittajien ja meidän kaikkien pitäisi puuttua. Hänen puheestaan kirjoitin muistiin näin:

”Ihmisiä suljetaan leireille. Jopa ilmastonmuutos on tähän verrattuna helppo asia.
Eri puolilla maailmaa eriarvoisuus kasvaa ja ihmisiä jää kadulle.
Suomessakin ajateltiin, että laitetaan pakolaisina tulleet miehet keskenään jonnekin metsän keskelle.
Emme saisi antaa periksi sille, että ihmiset kurjistuvat.
Ei ole oikein, että toisilla menee hyvin ja toisilla äärettömän huonosti.
Kaikilla ihmisillä on ihmisarvo ja tehtävämme on kohdella toisia ihmisiä hyvin.”


Millä puolella historiaa me olemmekaan?


Mari Hyttinen

Lähteitä:

https://www.talouselama.fi/uutiset/videopalvelu-youtuben-algoritmi-on-mata-ja-se-on-ongelma-demokratialle/2ca79d41-7bf6-353a-a696-5728e32b8c34

https://fin.afterdawn.com/uutiset/artikkeli.cfm/2018/05/04/youtube-paljasti-numeroita-uskomaton-maara-kayttajia-tv-katsojissa-kasvua-50

https://www.marmai.fi/uutiset/dentsun-tutkimus-paljastaa-hurjan-muutoksen-suomalaisten-sosiaalisen-median-kaytossa-se-on-ihan-jarkyttava-maara-6741321

Lopetetaan kiusaaminen

Värikäitä piirrettyjä käsiä

Koulut ovat jo alkaneet ja monia lapsia ja nuoria jännittää, joutuuko kiusatuksi. Kiusaaminen tarkoittaa tahallista ja jatkuvaa aggressiivista käyttäytymistä, harmin tai haitan aiheuttamista toiselle henkilölle. Kiusaajalla on tavallisesti enemmän valtaa ja voimaa, joten kohteeksi joutuvan on vaikeaa puolustautua.

Jos itse ei ole joutunut kiusatuksi tai itse on ollut kiusaaja, ei saata ymmärtää, miten hirveän tuhoisaa kiusatuksi tuleminen ihmiselle on. Ei ole kysymys vain kiusatulle aiheutusta pahasta mielestä, jonka virheellisesti uskotaan unohtuvan. Saman oppilaan joutuminen toistuvasti sorretuksi on vakava terveysuhka, joka tulee kalliiksi yksilölle, perheelle ja koko yhteiskunnalle. Puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä.
 

Toistuvasti sorretuksi joutuminen on vakava terveysuhka.
 

Kiusaamista ennaltaehkäistään siten, että kaikki ottavat vastuuta yhteisestä hyvinvoinnista. Kun porukalla sanotaan kiusaajalle, että tällainen käytös ei käy, se tehoaa!

Tasa-arvoisuus on ehdottoman tärkeä osa kiusaamisesta vapaata kouluilmapiiriä. Koululuokkien hierarkkisuus, ryhmänormit ja se, miten oppilaat kokevat opettajan suhtautuvan kiusaamiseen, selittävät luokkien välisiä eroja kiusaamisen esiintyvyydessä. Yksittäisten kiusaamistapausten lisäksi tärkeää on puuttua kokonaistilanteeseen ja varmistettava että se muuttuu. Rehtorin rooli on tässä ratkaiseva.

Suomen lain mukaan koulutuksen järjestäjällä on vastuu siitä, että jokaisen oppilaan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön toteutuu. Tätä vastuuta ei voi väistää. Internetissä kiusatuksi tullutta kiusataan myös kasvokkain, joten koulu ei voi vetäytyä vastuusta nettikiusaamisessakaan. KiVa Koulu -ohjelma (Kiusaamisen Vastainen) tarjoaa paljon työkaluja kiusaamisen kitkemiseen koulusta.

Raamatussa muistutetaan kielen synneistä. Meillä jokaisella on vastuu. On varottava vähättelemästä lasta. Pieni lapsi ei myöskään ymmärrä sarkasmia eikä itseensä kohdistettua huumoria.
 

Iloista ja kiusaamisesta vapaata kouluvuotta toivottaen
 

Anne Lagerstedt

Lähde: Psyykkinen hyvinvointi ja oppiminen. Toim. Annarilla Ahtola. PS-kustannus 2016

Sielunsiskot

Hyväksyvä katse

Piirroskuva silmästä

Nähdyksi tuleminen on elämän parhaita hetkiä.
 

Ne hetket muistaa, kun joku on katsonut kohti, nyökännyt hyväksyväsi päätään, hipaissut lohduttavasti olkapäästä, pyyhkinyt kyyneleet, ottanut todesta.
 

Omien joukossa näin voi käydä. Omien ihmisten joukossa rooleilla ei ole merkitystä, omien keskellä voi olla paljaana ja kaikki haavat näkyvillä. Omiensa kanssa ulkopuolisuuden tunne kaikkoaa ja omana itsenään voi tuntea olevansa arvokas ja hyväksytty.

Vertaisuus on parhaimmillaan juuri tätä näkyväksi tulemista. Kun tulee kohdelluksi tasavertaisena muiden kanssa, oppii kuuntelemaan toista, oppii tunnistamaan tunteitaan. Yhteys omaan itseen säilyy ja kehittyy.

Useiden vertaisryhmiin osallistuneiden kokemus on juuri tämä: saan olla oma itseni, opin toisilta, minua kannatellaan ja minäkin voin pyyteettömästi antaa tukeni toiselle. Ryhmäläiset ovat ihmisinä erilaisia mutta jokin yhdistää. Omia ajatuksiaan voi peilata toisilla, sinua kuunnellaan ja sinä aidosti kuuntelet.

Voimasiskot-kohtaamisissa ryhmäläisten omat juuret ja omat voimavarat ovat käsittelyn alla. Mutta kukaan ei työskentele yksin, vaan henkistä työtä tehdään yhdessä – jokaisessa ryhmässä omalla tavalla.

Voimasiskojen ja Kamalien äitien kaltaisissa vertaisryhmissä on lopulta kysymys kasvusta. Suostunko katsomaan itseäni rehellisesti, etsimään niitä kipukohtia, jotka kaipaavat hoivaa ja huoltoa. Ryhmä haastaa kasvamaan ja asettamaan rajoja – niin itselle kuin muillekin.

Taannoisessa oululaisten naisten Voimasiskot-ryhmässä nousivat pintaan sellaiset ajatukset kuin ”Minä tulin näkyväksi”, ”Tunsin myötätunnon voiman”, ”Tunsin riittäväni”, ”Opin tunnistamaan tunteitani”, ”Luottavainen ja turvallinen ilmapiiri syntyi ensinäkemältä” ja ehkä tärkein kaikista ”Sain olla se, mikä olen”.

Ehkä sinunkin paikkakunnallasi aloittaa Voimasiskot-ryhmä tänä syksynä?

Maarit Peltoniemi

Oulun NNKY

Sielunsiskot

Rajoja ja vertaistukea

Meillä asuu esiteini. Sellainen kiukutteleva, ovia paiskova olento, joka haluaa olla rauhassa, eikä voi sietää pienempiä sisaruksiaan. Välillä tuo sama tyyppi on iloinen, avulias, sosiaalinen ja kohtelias, suostuu leikkimään pikkuautoillakin neljävuotiaan veljensä kanssa. Ihan oikeiden murrosikäisten lasten kanssa samassa taloudessa elävät ystäväni naureskelevat, kun huokaan kymmenvuotiaan ailahtelevia tunteenpurkauksia – tuo ei ole vielä mitään, pahempaa on tulossa.

Meillä käydään ajoittain varsin kiivasta keskustelua rajoista. Tai siitä mitä saa tehdä ja mitä ei. Mitä pelejä saa pelata tai ei saa pelata. Keväällä kymmenvuotias vaatimalla vaati, raivoten ja kiukuten, saada pelata Fortnite Battle Royale -peliä. Koska kaikilla kavereillakin on se. KAIKKI pelaavat sitä.
 

Kävin tiukkaa pohdintaa itseni ja mieheni kanssa, olenko se ainoa kamala äiti, joka ei anna lapsensa pelata peliä.


Pelissä eliminoidaan vihollisia erilaisilla aseilla. Toki siinä myös harjoitellaan selviytymistaitoja ja varmasti samalla kehittyvät ryhmätyötaidotkin. Mutta. Pelin suositusikäraja on 12.

Kävin tiukkaa pohdintaa itseni ja mieheni kanssa, olenko se ainoa kamala äiti, joka ei anna lapsensa pelata peliä. Päätin kysyä mielipiteitä poikani kavereiden äideiltä. Kuudesta pojasta yhdellä oli peli ja toisella se oli koekäytössä. Neljällä pojista ei peliä ollut, koska ikäraja on 12 ja pojat vasta kymmenen.

Tämä esimerkki elävästä elämästä kertoo vertaistuen merkityksestä ja vanhempien välisen yhteydenpidon ja keskustelun tärkeydestä. Tulen turvautumaan näihin äiteihin myöhemminkin, jonkun toisen pelin ollessa kiistanaiheena tai ehkä kotiintuloajoista väännettäessä. Silloin, kun se oikea murkkuikä todellisine hormonimyrskyineen ja koetinkivineen koittaa.

Jos kaipaat vertaistukea lapsesi murrosiän myrskyissä, tule mukaan Kamalat äidit® -vertaisryhmään. Ryhmiä toimii eri puolella Suomea ja niitä perustetaan koko ajan lisää. Ryhmissä käsitellään vanhemmuuteen ja naisen elämään liittyviä teemoja, jaetaan murrosikään liittyvää tietoa sekä kannustetaan äitejä jakamaan ajatuksiaan muiden naisten kanssa. Ryhmät ovat suljettuja, luottamuksellisia ja maksuttomia.
 

Tutustu Kamalat äidit® -toimintaan: www.kamalataidit.fi

Vaula Hacklin

Kamalat äidit -koordinaattori
Suomen NNKY-liitto

Sielunsiskot

Voimasiskoista myötätuntoa ja -intoa elämään!

Keltaisia orvokkeja, käsi pitelee yhtä kukkaa

Voimasiskot on NNKY-liiton vertaisohjauksen malli, joka tähtää naisten henkiseen voimistumiseen ja omien voimavarojen käyttöönottamiseen. Ryhmissä käsitellään luottamuksellisessa ja arvostavassa hengessä naisena olemisen kysymyksiä, tunteita, ristiriitoja, lapsuutta, toiveita ja odotuksia. Voimasiskoissa vallitsee myötätunnon ilmapiiri, jossa naiset saavat vahvistua yhteisen jakamisen kautta.
 

Myötätunto voidaan kuvata prosessiksi, joka koostuu kyvystä havaita ja ymmärtää toisen tilanne ja tunnetila. Se on halua toimia toisen puolesta ja tehdä konkreettisia tekoja toisen hyvän edistämiseksi. Myötäinnolla tarkoitetaan myötäelämistä myös toisen ihmisen ilon aiheissa. Pohjana molemmissa on jaettu ihmisyys.
 

Voimasiskoissa toteutuu vertaisuuden jalo ajatus; antaessaan myös saa.
 

Voimasiskoissa toteutuu juuri edellä kuvatun kaltainen myötätunnon sisarpari, myötätunto ja -into, sisarpiirin hengessä. Ryhmissä jaetaan ja kannustetaan, tuetaan ja vahvistetaan. Niissä toteutuu vertaisuuden jalo ajatus; antaessaan myös saa. Samalla toteutuu tutkimuksissa todettuja myötätunnon positiivisia vaikutuksia esimerkiksi elämäntyytyväisyyteen ja merkityksellisyyden kokemiseen.
 

Ryhmissä ollaan myös itsemyötätuntoa ja hyvinvointia lisäävän vuorovaikutuksen äärellä.   Kallion sanoin: ”Hyvinvoiva ihminen kykenee taipumaan hyvän palvelukseen.”
 

Voimasiskot on myötätunnon areena, joka toimii kasvualustana tunteiden rakentavalle käsittelylle, jakamiselle ja ystävyyksien syntymiselle. Voimasiskot on hyvän palveluksessa – naisten tukena elämän ainutkertaisissa hetkissä.

Kati Taipale

Voimasiskot-innostaja, Suomen NNKY-liitto

Lähteet:
Pessi, Martela ja Paakkanen (toim.) 2017. Myötätunnon mullistava voima
Pruuki ja Suomen NNKY-liitto 2016. Voimasiskot -naisten voimaryhmän ohjaajan materiaali

Sielunsiskot

Terhi Heinilä: Naiset pappeina 30 vuotta

Minulla on ilo Naisjärjestöjen Keskusliiton puolesta onnitella naisteologeja ja evankelisluterilaista kirkkoa naisten pappeuden 30-vuotisesta taipaleesta.

Viimeiset 30 vuotta on osoittanut todeksi naisten kiinnostuksen opiskella teologiaa ja toimia pappeina. Lämpimät onnittelumme uutterasta työstänne ja kaikista merkittävistä saavutuksista kirkon piirissä. Olette tehneet pitkäjänteistä työtä ja samalla olette kaataneet raja-aitoja ja murtaneet lasikattoja suomalaisessa yhteiskunnassa!

Naisteologit ry on toiminut jo vuodesta 1934 ja on yksi vuonna 1911 perustetun Naisjärjestöjen Keskusliiton 59 jäsenjärjestöstä. Naisjärjestöt kokoavat yhteensä 400 000 naista. Osaavat ja vaikuttavat naiset vaalivat ja rakentavat yhteistyössä tasa-arvoista ja kestävää yhteiskuntaa, on visiomme.

Vielä paljon enemmän kuin 30 vuotta on kuitenkin aikaa siitä, kun ensimmäinen naispuolinen teologian opiskelija Suomessa, Wendla Matilda Ivaska valmistui vuonna 1913. Naisten pääsystä pappisvirkoihin on Suomessa puhuttu jo ainakin 1930-luvulta saakka.

Naisjärjestöjen Keskusliitto on osoittanut tukensa naisten pappeina toimiselle jo vuosikymmenten ajan. Historiankirjat kertovat, että Keskusliitto käsitteli naispappeutta mm. vuoden 1957 syyskokouksessaan ja järjesti Naiset ja kirkolliskokous -seminaarin vuonna 1962 ennen vuoden 1963 kirkolliskokousta, jossa naispappeuden hyväksyminen oli esityksenä.

Naisjärjestöt olivat suuresti ylpeitä, kun ensimmäiset 92 naista vihittiin papeiksi 6.3.1988. Päätös kieltää työvuorojärjestelyiden laatiminen sukupuolen perusteella 2006 oli myös merkittävä etappi naisten toimimiselle pappeina.

Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu noin neljä miljoonaa suomalaista. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että monien suomalaisten arkeen ja suomalaiseen yhteiskuntaan laajasti vaikuttavana toimijana kirkolla on merkittävä mahdollisuus osallistua sukupuolten tasa-arvon ja naisten aseman edistämiseen.

Juhlavuonna on hyvä muistaa, että kirkon johtoporras on kuitenkin yhä hyvin miehinen. Kirkkoherroista naisia on joka viides, vain yksi nainen on toiminut piispana ja kaikki arkkipiispat ovat olleet miehiä. Kuitenkin papeista naisia on nykyisin lähes puolet. He ovat miehiä useammin määräaikaisissa ja osa-aikaisissa tehtävissä tai työttöminä. Naisjärjestöjen Keskusliitto haluaa kaikin tavoin yhdessä Naisteologien kanssa edistää, että Suomessa naisilla on tasavertainen mahdollisuus edetä evankelisluterilaisen kirkon johtotehtäviin muiden Pohjoismaiden tapaan. 

On tärkeää, että vuonna 2017 Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkkohallitus osallistui piispa Irja Askolan aloitteesta Naisjärjestöjen Keskusliiton ja tasa-arvoasiain neuvottelukunnan Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 100 tasa-arvotekoa -hankkeeseen ja perusti tasa-arvotekonaan kirkon tasa-arvopalkinnon. Palkinto myönnetään joka toinen vuosi, ja sen palkintosumma 5000 euroa käytetään tasa-arvotyöhön.

Haluamme kiinnittää huomiota myös kohtaamiimme uudenlaisiin haasteisiin. Naisiin kohdistuva vihapuhe on voimistunut ja löytänyt uusia kanavia sosiaalisessa mediassa. Vihapuhe kohdistuu erityisesti esimerkiksi politiikkoihin, toimittajiin ja usein myös kirkon tehtävissä toimiviin naisiin. Mitä näkyvämpi rooli, sitä useammin joutuu vihapuheen kohteeksi. Kaikkialla yhteiskunnassa on otettava tavoitteeksi nollatoleranssi vihapuheelle ja siihen tulee konkreettisesti puuttua.

Te ihanat ja upeat naiset ja miehet,

Meillä on aihetta juhlia jo tehtyä työtä naisten tasavertaisen aseman puolesta evankelisluterilaisessa kirkossa. Jatkakaamme periksi antamatta työtä naisten oikeuksien täysimääräiseksi toteutumiseksi kirkon piirissä. Toimitaan yhdessä naisjärjestöissä yhteisten tavoitteiden puolesta!

Terhi Heinilä

Naisjärjestöjen Keskusliiton pääsihteeri Terhi Heinilän tervehdys naisten pappisvihkimyksen 30-vuotisjuhlamessun 4.3.2018 juhlaohjelmassa Helsingin Tuomiokirkon kryptassa.

Sielunsiskot

Lämmintä ystävyyttä, turvallisuutta ja iloa Jyväskylän NNKY:ssä

Jyväskylän NNKY vietti 120-vuotisjuhlavuottaan viime vuonna. Elämän puu -yhteisötaideteos valmistui unelmista, toiveista ja kokemuksista. Kuvassa Siina Kovasen suunnitelma yhteisötaideteoksen ideasta.
Jyväskylän NNKY vietti 120-vuotisjuhlavuottaan viime vuonna. Elämän puu -yhteisötaideteos valmistui unelmista, toiveista ja kokemuksista. Kuvassa Siina Kovasen suunnitelma yhteisötaideteoksen ideasta.

Vuosi 2017 oli Jyväskylän NNKY:ssä juhlan aikaa.

Hienoa 120-vuotista matkaa juhlittiin vuoden aikana monin tavoin. Yhtenä juhlavuoden tavoitteena oli osallistaa Ännälän kävijöitä ja selvittää, mitä sisarpiiri on heille merkinnyt. Halusimme luoda visuaalisen kokonaisuuden siitä, millaisia yhteisiä unelmia ja toiveita meillä Jyväskylässä tänä päivänä on. Heti vuoden alusta lähdimme rakentamaan Ännälän tarinaa yhteisötaideteoksen muotoon, joka sai nimekseen Elämän puu.

Ännälän aulan seinänkokoiseen Elämän puuhun kerättiin talossa kävijöiltä ajatuksia siitä, mitä paikallinen sisarpiiri heille merkitsee sekä mitä he toivovat ja unelmoivat sen tulevaisuudelta. Lopulta Elämän puusta voitiin poimia kolmenlaista satoa.

Makeiksi omenahillopurkeiksi kuvatut historiakatsaukset pitivät sisällään herkullisia palasia Jyväskylän NNKY:n hienosta ja monivaiheisesta historiasta. Elinvoimaisissa lehdissä oli kirjattuna ajatuksia yhdistyksestä tästä päivästä ja tulevaisuuden hedelmiin eli punaisiin omenoihin oli kirjoitettu toiveita tulevasta.

Merkittäviä avainsanoja Elämän puun -lehdillä olivat: ilo ja sisaruus, turvallisuus ja kotoisuus, kansainvälisyys sekä sukupolvien vuorovaikutus.

Puun satoa tutkiessa piirtyy kuva, jossa tämän päivän Ännälä merkitsee perinteistä, elävää ja aitoa naisten taloa. Taloa, jossa toteutuu kohtaaminen ja yhdessäolo. Tärkeänä arvona talon toiminnassa koettiin arkipäivän lähimmäisyyden toteutuminen, joka kävijöiden mukaan tuntuu Ännälässä lämpimänä ystävyytenä ja hyväksyntänä. Muita merkittäviä avainsanoja Elämän puun -lehdillä olivat: ilo ja sisaruus, turvallisuus ja kotoisuus, kansainvälisyys sekä sukupolvien vuorovaikutus.

Näiden merkitysten ohella puun oksat täyttyivät myös eri ikäisten naisten ihanista toiveista. Omenoissa toivottiin uusien toimintojen ja kerhojen aloittamisen helppouden säilymistä. Lisäksi uskon, toivon ja rakkauden sekä henkisten arvojen läsnäolo nähtiin tärkeänä kristillisen naisjärjestön tulevaisuudelle myös Jyväskylässä. Jos Jyväskylän NNKY siis olisi puu, se olisi rakkaudella hoidettu puutarhan puu, joka kurkottaa päättäväisesti unelmiinsa. Puu, jonka turvalliset oksat täyttyvät iloisista asukeista, ja jonka oksilla on aina paikkoja myös uusille sisaruksille.

Jyväskylän NNKY:n hallituksen jäsenet
Siina Kovanen ja Salli Hyttinen

Elämänpuu seinällä
Jyväskylän NNKY merkitsee perinteistä, elävää ja aitoa naisten taloa. Vuokko Vuolle-Apiala ja Marja-Liisa Kauppinen kokoavat Elämän puuta. Kuva: Tanja Nieminen

Ilon lapsi

Äidiksi tuleminen vuonna 2000 oli elämäni suurin asia. Esikoislapseni Tekla oli suuri ihme. Siinä pienessä nyytissä asui syvä elämän tarkoitus, ihmetys ja kaikkeus. Tekla toi elämääni syvän, pulppuavan ilon. Muistan hänen hersyvän naurunsa, huumorintajunsa, tilanteiden kääntämisen päälaelleen. Hän oli hyvin avoin ja sosiaalinen, ihmisrakas lapsi, joka otti helposti kontaktia muihin. Kuljimme paljon kahviloissa, perhetapahtumissa, kirpputoreilla ja tapasimme paljon tuttuja. Tekla sanoi usein olevansa maailman onnellisin lapsi ja minä olin tietenkin maailman onnellisin äiti, koska sain olla hänen äitinsä.

Teklan myötä sain toisen mahdollisuuden elää uudelleen omaa lapsuuttani. Aloin muistaa ja ymmärtää omaa menneisyyttäni uudella tavalla. Lapsi sitoi minut myös kahteen sukuun tiiviisti.

Minulle olisi hyvin riittänyt yksi lapsi. Hän oli rukousvastaus, pyyntöni oli ”jumalani, anna minun tulla raskaaksi ja synnyttää lapsi, muuta en enää pyydä”. En pyytänyt tervettä lasta, vaan pyysin, että saisin minkä vauvan tahansa. Tekla syntyi terveenä ja elinvoimaisena kuten useimmat vauvat ja meitä siunattiin vielä kahdella lapsella. Lasten myötä sain palan paratiisia elämääni.

Olen edelleen hyvin onnellinen ja ylpeä kaikista lapsistani. Kirjoitan eniten lapsestani Teklasta. Hän on edelleen hyvin erityinen lapsi, koska hän teki meistä hyvin erityisen perheen, lapsikuolemaperheen. Teklan elämä päättyi kuusivuotiaana.

Hän on edelleen haastavin lapsistani. Hän haastaa minut päivittäin pohtimaan suhdettani Jumalaan, elämään ja kuolemaan. Olen iloinen siitä, että häntä ei enää mikään maallinen vahingoita ja joskus olen kateellinen siitä, että hän on jo perillä.

Olen etuoikeutettu, koska olen saanut kokea hänen koko elämänsä, yhden kokonaisen ihmiselämän. Jumala antaa, Jumala ottaa. Niin syvä kuin murheesi on ollut, niin syvä tulee ilosi olemaan. Eihän tätä hyväksy silloin, kun lapsi on kuollut.

Tunsin kuitenkin syvää iloa jo kuolinpäivänä. Surun päivä meille, taivasjuhlapäivä Teklalle. Ilon lapseni pääsi taivaan iloon. Taakka putosi harteiltani, oloni oli kevyt ja huojentunut. Kuulin enkelten laulun ja hän oli vielä hyvin, hyvin läsnä, näkymätön lapseni.

Olen saanut kokea ihmeellisiä asioita lapseni syntymän ja kuoleman myötä, ja siinä välissä riemua täynnä olevan elämän. Lapseni Teklan myötä taivasyhteys on auki. En vain usko, vaan tiedän, että kuolemanjälkeinen elämä on totta. Elämä ei pääty kuolemaan vaan siitä aukeaa uusi elämä, uusi ilon aika, jossa kaikki olemme ilon lapsia.

Voimme kokea siitä häivähdyksen jo maanpäällä, palan paratiisia. Samoin kuin lapsi tuo ilon äidilleen, meidät on luotu iloksi toinen toisillemme.

Leena Vilkka

Sielunsikot