Ole saatavilla, kuule ja kuuntele lasta

Lapsen tai teinin jalat hiekkatien laidassa, farkut jalassa

Jokaisella on oikeus ruumiilliseen ja seksuaaliseen koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Kukaan ei saa painostaa toista seksuaalisiin tekoihin. Ahdistelu ei ole koskaan uhrin syy.

Lain mukaan täysi-ikäisen ja alle 16-vuotiaan lapsen väliset seksuaaliset teot ovat lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.

Suomea ovat järkyttäneet vuoden 2018 lopussa ja sen jälkeen paljastuneet useat seksuaalirikokset, joissa uhrit ovat olleet alaikäisiä lapsia. Sinun, minun, meidän lapsiamme.

Seksuaalinen häirintä digitaalisessa mediassa on 12−17-vuotiaiden lasten ja nuorten mukaan varsin yleistä.

Äärimmäiset teot nousevat otsikoihin. Kuitenkin lasten kohtaamaa seksuaalista häirintää tapahtuu jatkuvasti ja se voi jäädä meiltä aikuisilta helposti huomaamatta. Pelastakaa Lapset ry:n tekemän selvityksen mukaan seksuaalinen häirintä digitaalisessa mediassa on 12−17-vuotiaiden lasten ja nuorten mukaan varsin yleistä.

Meidän aikuisten täytyy olla selvillä siitä, kenen kanssa lapsemme ja nuoremme aikaansa viettävät, niin reaalimaailmassa kuin netissä. Aikuisten tulee tietää, mistä seksuaalisessa kaltoinkohtelussa on kysymys ja puuttua siihen välittömästi. Aikuisten vastuulla on keskustella aiheesta lapsen tai nuoren kanssa ja tunnistaa kaltoinkohtelua kohdannut lapsi.

Lapsi tai nuori voi hävetä asiaa niin paljon, ettei pysty siitä puhumaan. Pelastakaa Lasten selvityksen mukaan häpeä onkin merkittävin syy sille, miksi lapset ja nuoret eivät kerro seksuaalisesta häirinnästä aikuisille. Lähes 50 % tytöistä ja yli 20 % pojista ei kertoisi seksuaalisesta häirinnästä ja kiusaamisesta aikuisille nimenomaan häpeän vuoksi.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnetti ohjeistaa aikuista, jolle lapsi tai nuori rohkaistuu kertomaan seksuaalisesta kaltoinkohtelusta.

  1. Ota kerrottu vastaan rauhallisesti: älä suutu tai hätäänny. Älä kyseenalaista lapsen kertomusta.
  2. Kehu siitä, että hän on uskaltanut puhua asiasta ja hän on toiminut rohkeasti ja oikein.
  3. Välitä lapselle lämpöä, turvaa ja hyväksyntää: Puhu rauhallisesti ja lämpimästi. Lohduta ja vakuuta, että lapsi on turvassa ja hän saa tilanteeseensa apua, eikä jää yksin.
  4. Kerro lapselle, ettei hän ole tehnyt mitään väärää. Monet lapset saattavat kokea syyllisyyttä tapahtumista ja pohtivat omaa osuuttaan ja rooliaan tilanteissa. Viestitä lapselle, että vastuu kaltoinkohtelusta on aina aikuisella, syy ei ikinä ole lapsen.
  5. Etsi lapselle ammattiapua. Ota yhdessä lapsen kanssa yhteyttä lähimpään toimijaan, jolta saat ohjeet jatkoon. Yhteyden voi ottaa yhdessä lapsen kanssa esim. kouluterveydenhuoltoon tai lastensuojeluun (sosiaalitoimeen). Häirintää tai kaltoinkohtelua kokenut lapsi tarvitsee ensiavukseen aikuisen, mutta myös tapahtuman vakavuuden ja vointinsa mukaista ammattiapua.

Ole saatavilla, kuule, kuuntele. Omalle ja naapurin lapselle.

Vaula Hacklin

LÄHTEET:
https://www.mll.fi/vanhemmille/tukea-perheen-huoliin-ja-kriiseihin/lapsi-kertoo-seksuaalisesta-kaltoinkohtelusta/
https://nuortenexit.fi/tietoa-ilmiosta/ammattilaiselle/
https://www.nuortennetti.fi/seksuaalisuus/seksuaalinen-hairinta-ja-hyvaksikaytto/
https://www.pelastakaalapset.fi/uutiset/selvitys-lapset-ja-nuoret-kokevat-seksuaalista-hairintaa-ja-siihen-liittyvaa-kiusaamista-digitaalisessa-mediassa/

Tarkastele maailmaa kannustavien lasien läpi

Värikkäät silmälasikehykset pöydällä

Pieni kortti pöydällä. Hymy palaverissa. ”Hyvää työtä”- toivotus käytävällä. Pieniä kannustuksen tekoja, jotka tuovat hymyn huulille ja nostattavat motivaatiota tehdä töitä, opiskella tai vain elää ja oleskella. Kannustuksen sanoma kertoo meille: ”Olen tärkeä ja tekemisilläni on merkityksellistä”. Kannustuksen lasit ovat kaikista arvokkaimmat lasit. Niiden läpi toinen ihminen näkee sinut hyväksynnän lasien kautta.

Kannustuksen vastakohta on lannistaminen. Se on sitä, että sanoillasi tai teoillasi ei ole merkitystä. Ehdotuksesi ohitetaan. Sinut ohitetaan. Puhutaan tylyjä ja lannistavia sanoja. Viesti on selvä; sinä et ole tärkeä etkä riitä. Silloin toinen ihminen näkee sinut lannistamisen lasien läpi. Ne ovat rikkinäiset ja sumeat lasit.

Juuri nyt sinä säteilet valoa!
 

Näin kevätauringon alkaessa paistaa on hyvä aika alkaa miettimään millaiset lasit tänä keväänä hankkisi?

Tarvitsetko moniteholasit, aurinkolasit, pyöreät, vinot, punaiset vai vihreät kehykset? Millaisten lasien läpi haluat maailmaa tänä keväänä tarkastella? Mitä jos ostaisit tällä kertaa kannustamisen ja kohtaamisen lasit? Sopivan kokoiset, ei liian isot eikä liian pienet, vaan juuri sinulle sopivat? Lasit, joiden takaa toinen ihminen näyttää yhtä arvokkaalta kuin sinäkin; ihmiseltä, joka ansaitsee kaiken sen kauniin mitä elämä voi hänelle tarjota. Juuri sopivien lasien takaa toinen ihminen näyttää kiinnostavalta ja aidolta, juuri sopivalta. Toiseen ihmiseen kannattaa tutustua kannustavien lasien läpi. Arskat silmille ja annetaan auringon paistaa!

Juuri nyt sinä säteilet valoa!

Kati Taipale

Sielunsiskot

Punainen merkkivalo

Liikennevalot näyttävät jalankulkijoille punaista

Olen niin kiitollinen liikennevalojen punaisesta!

Se pakottaa pysähtymään.

Se saa katseen nousemaan kengänkärjistä, liukkaasta jalkakäytävästä ylös, kohti muuta maailmaa.

Se saa hartiat laskeutumaan ja hengityksen tasaantumaan.

Olen niin kiitollinen liikennevalojen punaisesta!

Keitä muita täällä onkaan liikkeellä tänä aamuna? Joko aurinko on ennättänyt taivaanrantaan, kuinka kylmästi tuuli puhaltaakaan tänään.

Katselen ympärilleni ja näen pienen koululaisen ylittämässä katua, onneksi kääntyvä auto pysähtyy ja reppu maata viistäen poika juoksee tien yli. Tänä aamuna on huono keli päästä rollaattorilla mihinkään, mutta niin vaan vanha mies laahustaa kohti lähikauppaa, läpi sohjon ja polanteiden.

Mitä kaikkea minulta meneekään ohi, kun katson vain itseeni ja omia jalkojani. Kuinka monta merkkivaloa palaa vierelläni ja edessäni päivän mittaan ja minä vain pyyhällän eteenpäin. Vieruskaverin kyyneleet, vapisevat kädet, epävarma hymy. Niin paljon jää huomaamatta!

Voimasiskot-ryhmässä katseeni on tarkka. Kuulostelen äänensävyjä ja tarkkailen käsien levotonta leikkiä. Mitkä ovat juuri tällä hetkellä ne merkkivalot, joiden eteen on pysähdyttävä, mitkä ovat ne sanat, jotka on sanottava.

Vai onko vain hiljaa kuunneltava?  Laskettava hartiat, hengitettävä rauhallisesti, oltava tässä ja nyt, lähellä ja saatavilla.

Maarit Peltoniemi

Sielunsiskot

Vierihoidossa

Jalat verhokankaan takana piilossa

Pariviikkoisella pienokaisella on suklaanruskea iho ja yllättäen piikkisuorat hiukset toisin kuin vanhemmillaan. Vauva on uninen, eikä jaksa kiinnostua häntä ihailevasta tädistä. Vastasyntynyt raottaa hiukan toista silmäänsä, mutta nukahtaa heti uudelleen. Äidin sylissä on hyvä ja lämmin olla.

Nyt on kaikki hyvin, pieni perhe on kuin pesässä, kaukana maailman kylmyydestä, elämän epävarmuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Suru hiipii kuitenkin tuoreen äidin silmiin, kun tulee puhetta omasta äidistä; äiti on kadonnut tällä pitkällä matkalla pohjoiseen, jossakin Välimeren rantamailla siinä valtavassa sekasorrossa. Kaikkien läheisten puhelinnumerotkin menivät varastetun kännykän myötä.

Kukaan, ei kukaan, voi korvata omaa äitiä, hänen turvaansa, hänen neuvojaan, varsinkaan nyt kun omilla käsivarsilla on uusi ihminen.

Eri-ikäisten naisten joukko NNKY:llä otti hänet omakseen, opasti ja auttoi vaikeiden hetkien yli.

Nuoren äidin raskaus oli pitkä. Ei vain siitä syystä, että laskettu aika meni moneen kertaan umpeen, eikä lapsi halunnut syntyä. Pelko takaisinkäännyttämisestä ja elämän epävarmuudesta oli läsnä jokainen hetki, eikä tulevaisuudensuunnitelmia oikein uskaltanut tehdä.

Esikoistaan odottavan äidin ei kuitenkaan tarvinnut olla ihan yksin. Eri-ikäisten naisten joukko NNKY:llä otti hänet omakseen, opasti ja auttoi vaikeiden hetkien yli.

Tätä naisten yhteistä olemista ja tekemistä voisi kutsua vaikka vierihoidoksi. Se on aitoa läsnäoloa, vuorovaikutusta, vaikka yhteistä kieltä ei aina olekaan, pysähtymistä toisen ihmisen vierelle hetkeksi.

 

Vierihoidossa olemme silloinkin, kun tulemme vertaisryhmään; jaamme omastamme, kuuntelemme, huomaamme toisen ihmisen. Lämmittelemme toinen toisemme läsnäolossa.

Vauva heräilee syömään ja äiti kehottaa tytärtään: – Sano ”mummi”, kun yksi meistä kumartuu silittämään vauvan poskea.

Maarit Peltoniemi

Tunnelukoista vapauteen

Koira makaa lumihangella ja pureskelee jotain tassujensa välissä

Mitä olisimmekaan jos syntyisimme nykyhetkeen ilman menneisyyttä. Menneisyyttä, joka vaikuttaa meidän jokaiseen hetkeemme? Osaisimmeko olla elämälle enemmän läsnä, kokonaisina ja kokonaisesti?

Menneisyys on rakentanut meille kaikille tunnelukkoja. Ne ovat lapsuudessa opittuja selviytymiskeinoja, joihin aikuiselämämme valinnat lukittautuvat. Tunnelukot saavat meidät reagoimaan lapsuudessa opittujen mallien avulla joko pakenemalla, antautumalla tai hyökkäämällä. Millaisia selviytymismalleja sinä kannat mukanasi?  Toimitko sisäisen lapsesi vai sisäisen aikuisesi skeeman, käsikirjoituksen, pohjalta?

Tunnelukot tunnistamalla voimme myös vaikuttaa niihin. Itse olen kehittänyt avukseni kolmen T:n menetelmän: Tunnista – Tutki – Toimi. Mieti mikä tunne on kyseessä? Mitä se haluaa sinulle kertoa? Miten voit toimia sisäisen aikuiseni lähtökohdasta käsin sisäistä lastani silti kunnioittaen? Tunnelukkoihin tutustumalla ja ne tunnistamalla on mahdollisuus avata lukot ja päästä irti – vapauteen ja tietoiseen läsnäoloon.

Kiinnitätkö huomiota siihen, kuinka huonosti asiat ovat, vai siihen, miten hyvin ne ovat?

Tärkeää on myös miettiä mihin tarkkaavaisuutensa kohdistaa. Kiinnitätkö huomiota siihen, kuinka huonosti asiat ovat, vai siihen, miten hyvin ne ovat? Kerrotaan tarinaa intiaanivanhuksesta, joka kertoi lapsille tarinoita, että he oppisivat tärkeitä asioita elämästä. Vanhus kertoi pahasta ja hyvästä sudesta. Siitä kuinka jokaisen sisällä käydään samaa hyvän ja pahan suden taistelua sisällään. Kun lapset kysyivät, kumpi susi voittaa vanhus virkkoi: ”Se kumpaa ruokit!”

Vaikka meissä kaikissa asuu sisäinen lapsi, josta on pidettävä huolta, tulee meidän samalla keskittyä vahvistamaan aikuista puoltamme. Edellisten lisäksi meissä asuu myös haitallinen sisäinen vanhempi, johon olemme sisäistäneet muiden ihmisten haitallisia ajattelu- ja toimintamalleja. Sisäinen vanhempi voi olla vaativa eikä salli lasta elämään läsnä ja vapaana. Emme voi päästää irti, jos emme tiedä pitävämme kiinni. Mistä sinä haluat päästää tänään irti?

Itseensä tutustuminen on aktiivista toimintaa.

Menneitä asioita on hyvä käsitellä ja tunteille on hyvä antaa aikaa. Itseensä tutustuminen on aktiivista toimintaa. Takanen kirjoittaa: ”On aika työstää, ja on aika olla työstämättä. On aika miettiä menneitä, ja on aika katsoa eteenpäin. On aika tuntea, ja on aika olla tuntematta. On aika olla lapsi, ja on aika olla aikuinen. On aika elää selvitäkseen, ja on aika toimia viisaasti tavoitteiden eteen. On aika olla, ja on aika tehdä. On aika kulkea nopeasti, ja on aika kulkea hitaasti. On aika matkata, ja on aika pohtia sitä, mistä on tullut. On aika jatkaa matkaa.” Mihin sinun matkasi jatkuu?

Kati Taipale

Voimasiskot-innostaja

P.S. Jos haluat, voit testata omat tunnelukkosi www.tunnelukkosi.fi

Lähde: Takanen, Kimmo (2013). Päästä irti. Vapaudu läsnäoloon. Kirjapaja.
Kuva: Kati Taipale

Sielunsiskot

Juuret syvällä ja laajalla

Piirroskuvia puista juurineen mustalla pohjalla
Kuva: Vecteezy.com

Syyskuun lopussa palasin kaupungin kivetyille kaduille ja yhteisölliseen vuorovaikutukseen. Takana oli pitkä kesä perikunnan kesäpaikalla Pohjois-Savossa. Minä ja puolisoni sulauduimme siellä luonnon elämään: seurasimme joutsenparin viiden poikasen kasvua, kuikan huutoa, järviveden lämpötilaa ja pinnan korkeutta.

Rakkaassa ympäristössä hahmotin hiljalleen paikkaani tässä elämän ketjussa. Äiti ja isä kuolivat viime vuonna.

Minä katsoin usein vinttikammarin seinällä riippuvaa, sata vuotta vanhaa valokuvaa kahdesta nuoresta naisesta: siinä mummoni Aino ja sisarensa Iida. Ainon katseessa heijastuvat isäni juuret − ja minunkin, tähän maaperään kiinnittyneet.

Kun puu kaatuu, juuret jäävät.
 

Kesän mittaan opin konkreettisesti sen, miten lujassa ovat juuret. Mies halusi työstää rantaa avarammaksi ja poistaa sieltä vanhan koivunkannon. Ei siihen pystynyt kirves, moottorisaha tai traktori. Juuret olivat kietoutuneet kiven ympärille, luja oli puolustus. Vain hiljainen, lepyttelevä tuli auttoi kantoa antautumaan. 

Miehen puuhaa katsellessani ymmärsin, että ihminen on kuin puu: juuret syvällä ja laajalla, ja kun puu kaatuu, juuret jäävät.

Puiden avulla opettelin irtipäästämisen viisautta. Sisarusten kanssa olimme jo pari vuotta suunnitelleet metsäisen tonttimme puuston harventamista. Nyt metsuri lupasi tulla syyskuun alussa. Urakan odotus oli kuin uhka pään päällä: miten voin luopua noin paljosta? Miten elämä muuttuu, kun puita ei enää ole?

Kävin hyvästelemässä, halaamassa ja kiittämässä jokaisen puun erikseen.

Syyskuun ensimmäisellä viikolla kyllä otti sydänalasta. Moottorisaha ulvoi ja traktori murisi. Tontti oli täynnä osaamista ja aikaansaamista. Kauniita koivuja ja uljaita mäntyjä kaatui yksi toisensa jälkeen.

Nyt on tontilla valoa ja väljyyttä. On kuin uusi aikakausi olisi alkanut. Mutta ei historia niin helposti unohdu: siellä on 35 isoa kantoa. Ensi kesänä joitakin niistä varmasti poistetaan ja näin tasoitetaan toimintatilaa tulevaisuudelle. 

Yhden kuusenkannon työstämistä mies jo aloitti. Hän kaivoi lapiolla juuria esille ja todellisuus paljastui. Kuusen pintajuuret ovat niin vahvoja, että lapsenlapsi voisi leikkiä hepalla ratsastamista niiden päällä.

Liisa Virén

Voimasiskot-ohjaaja Oulun NNKY:ssä

Sielunsiskot

Sielunsiskot-blogi: Äiti lähtee nyt balettitunnille

Balettitanssijoiden jalkoja tunnilla

Nykyinen työelämä istuttaa suurta osaa aikuisia. Eurooppalaisen selvityksen mukaan aikuiset istuvat keskimäärin 5—6 tuntia päivässä. Myös päiväkoti-ikäiset lapset viettävät suuren osan päivästään paikallaan, puhumattakaan kouluikäisistä tai vanhuksista.

Vaikka Suomessa vapaa-ajan liikunnan määrä onkin kasvanut, on arkiliikunnan ja esimerkiksi työmatkaliikunnan määrä vähentynyt. Liikuntatottumusten muutokset eivät voi olla vaikuttamatta hyvinvointiin, terveyteen ja ylipainoon.

Niin kävi minullekin. Talven tullen työmatkapyöräily jäi pois ja väsymys kasvoi. Muutokset näkyivät ykskaks kummallisesti pieneksi käyneissä vaatteissa. Mutta mitä sitten löysinkään? Ilmoittauduin läheiselle tanssikoululle balettitunnille! Kyllä, juuri se tanssilaji, jonka harrastajan ajatellaan perinteisesti olevan hento, siro ja nuori.

Harrastukset todella ovat tärkeitä ja lapsena opittu juurtuu syvälle.
 

Onneksi tänä päivänä on aikuisbaletti. Tunneille voi mennä kuka vain. Peilistä saattaa heijastua pinkeissä trikoissa puuskuttava ja horjuva, punakka keski-ikäinen tyyppi, mutta ota se huumorilla. Jos haluat kohottaa kuntoa ja ryhtiä, kasvattaa voimaa, lihaksia ja notkeutta, baletti on myös sinun harrastuksesi. Muista, että kevyen näköinen tanssi on kuitenkin kovaa, kurinalaista treeniä ja tunnilla tulee kunnolla hiki.

Monelle baletti on lapsuuden unelma tai vastaavasti lapsuusajan harrastus, johon kipinä syttyy aikuisiällä uudestaan. Harrastukset todella ovat tärkeitä ja lapsena opittu juurtuu syvälle, sen huomasin. Jo ensimmäisellä uudella tunnillani baletin perusliikkeet tulivat minulta kuin selkärangasta, toki kankeina ja haparoivina, mutta eivät ne mihinkään olleet 30 vuodessa kadonneet.

Rentoa huumorinsietokykyäkin baletti kasvattaa. Aikuisryhmämme esiintyy pian tanssikoulun kevätnäytöksessä. Esitystä ehdimme harjoitella kokonaiset neljä kertaa. Tänä älypuhelinten videokuvausmahdollisuuksien aikana on kiinnostavaa katsoa, millaisen ikimuistoisen elämyksen saammekaan aikaan!

Mari Hyttinen

Sielunsiskot

Oikealla puolella historiaa

Somepuu, sosiaalisen media ikoneja puussa

”Mitä Youtube-kanavia ja vlogeja seuraatte säännöllisesti?”, kysyi tuttavani Facebookissa. Usea vastasi kuten minä: ”En mitään. Pitäisikö…?”

Youtube-videopalvelusta etsin itselleni lähinnä jo ennestään tuttua musiikkia ja hauskoja kissavideoita sekä tutoriaaleja eli ohjekokonaisuuksia eri aiheista.

Valtavan paljon muutakin sieltä tietenkin löytyisi, Youtubella kun on yhtiön mukaan 1,8 miljardia kuukausittaista käyttäjää. Kasvua edellisvuoteen verrattuna on tullut Yhdysvaltojen asukasmäärän verran eikä luvuissa ole mukana palveluun kirjautumattomat käyttäjät.
 

Youtube on valtava asiasisällön ja viihteen kirjasto ja hakukone.
 

NNKY:ssäkin olemme menossa piakkoin Youtubeen. Teemme sinne parhaillaan pieniä videoleikkeitä, jotta mekin olisimme näkyvillä valtavassa asiasisällön ja viihteen kirjastossa ja hakukoneessa, ja jotta kaikki toiminnastamme kiinnostuneet naiset ja tytöt löytäisivät meidät.

Tarve olla mukana ja tuottaa kiinnostavaa sisältöä sosiaaliseen mediaan kasvaa koko ajan. Suomessakin someen käytetty aika on lisääntynyt 52 prosenttia kahdessa vuodessa. Viikoittain siellä kulutetaan keskimäärin aikaa reippaasti yli 6 tuntia.

Koska kuka tahansa voi ladata videonsa Youtubeen, sieltä löytyy myös mitä tahansa. Youtubea on arvosteltu siitä, että se suosii sensaationhakuisia tai voimakkaasti mielipiteitä jakavia videoita. Sieltä löytyy myös ääriainesten tekemää materiaalia, joiden vihaa lietsova sisältö voi koukuttaa. Heinäkuussa 2018 Youtube ilmoittikin, että se sijoittaa 21 miljoonaa euroa journalismiin ja ryhtyy suitsimaan valeuutisten ja salaliittoteorioiden leviämistä palvelussaan.

Toimitusjohtaja Susan Wojcickin mukaan Youtube haluaa olla ”oikealla puolella historiaa”.
 

Meidän kaikkien pitäisi puuttua ihmisyyden alasajoon.
 

Vaikken toistaiseksi juurikaan seuraa Youtubea ja vlogeja, luen ainakin melkein säännöllisesti toimittaja Anna-Stina Nykäsen kolumneja, joissa on sopivasti tiukkaa asiaa, huumoria ja naisnäkökulmaa.

Kirkon viestintäpäivillä Oulussa syyskuun 2018 alussa Nykänen sai valtavat aplodit päättäessään puheenvuoronsa pohdiskeluun siitä, miten tämänhetkiseen ihmisyyden alasajoon toimittajien ja meidän kaikkien pitäisi puuttua. Hänen puheestaan kirjoitin muistiin näin:

”Ihmisiä suljetaan leireille. Jopa ilmastonmuutos on tähän verrattuna helppo asia.
Eri puolilla maailmaa eriarvoisuus kasvaa ja ihmisiä jää kadulle.
Suomessakin ajateltiin, että laitetaan pakolaisina tulleet miehet keskenään jonnekin metsän keskelle.
Emme saisi antaa periksi sille, että ihmiset kurjistuvat.
Ei ole oikein, että toisilla menee hyvin ja toisilla äärettömän huonosti.
Kaikilla ihmisillä on ihmisarvo ja tehtävämme on kohdella toisia ihmisiä hyvin.”


Millä puolella historiaa me olemmekaan?


Mari Hyttinen

Lähteitä:

https://www.talouselama.fi/uutiset/videopalvelu-youtuben-algoritmi-on-mata-ja-se-on-ongelma-demokratialle/2ca79d41-7bf6-353a-a696-5728e32b8c34

https://fin.afterdawn.com/uutiset/artikkeli.cfm/2018/05/04/youtube-paljasti-numeroita-uskomaton-maara-kayttajia-tv-katsojissa-kasvua-50

https://www.marmai.fi/uutiset/dentsun-tutkimus-paljastaa-hurjan-muutoksen-suomalaisten-sosiaalisen-median-kaytossa-se-on-ihan-jarkyttava-maara-6741321

Lopetetaan kiusaaminen

Värikäitä piirrettyjä käsiä

Koulut ovat jo alkaneet ja monia lapsia ja nuoria jännittää, joutuuko kiusatuksi. Kiusaaminen tarkoittaa tahallista ja jatkuvaa aggressiivista käyttäytymistä, harmin tai haitan aiheuttamista toiselle henkilölle. Kiusaajalla on tavallisesti enemmän valtaa ja voimaa, joten kohteeksi joutuvan on vaikeaa puolustautua.

Jos itse ei ole joutunut kiusatuksi tai itse on ollut kiusaaja, ei saata ymmärtää, miten hirveän tuhoisaa kiusatuksi tuleminen ihmiselle on. Ei ole kysymys vain kiusatulle aiheutusta pahasta mielestä, jonka virheellisesti uskotaan unohtuvan. Saman oppilaan joutuminen toistuvasti sorretuksi on vakava terveysuhka, joka tulee kalliiksi yksilölle, perheelle ja koko yhteiskunnalle. Puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä.
 

Toistuvasti sorretuksi joutuminen on vakava terveysuhka.
 

Kiusaamista ennaltaehkäistään siten, että kaikki ottavat vastuuta yhteisestä hyvinvoinnista. Kun porukalla sanotaan kiusaajalle, että tällainen käytös ei käy, se tehoaa!

Tasa-arvoisuus on ehdottoman tärkeä osa kiusaamisesta vapaata kouluilmapiiriä. Koululuokkien hierarkkisuus, ryhmänormit ja se, miten oppilaat kokevat opettajan suhtautuvan kiusaamiseen, selittävät luokkien välisiä eroja kiusaamisen esiintyvyydessä. Yksittäisten kiusaamistapausten lisäksi tärkeää on puuttua kokonaistilanteeseen ja varmistettava että se muuttuu. Rehtorin rooli on tässä ratkaiseva.

Suomen lain mukaan koulutuksen järjestäjällä on vastuu siitä, että jokaisen oppilaan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön toteutuu. Tätä vastuuta ei voi väistää. Internetissä kiusatuksi tullutta kiusataan myös kasvokkain, joten koulu ei voi vetäytyä vastuusta nettikiusaamisessakaan. KiVa Koulu -ohjelma (Kiusaamisen Vastainen) tarjoaa paljon työkaluja kiusaamisen kitkemiseen koulusta.

Raamatussa muistutetaan kielen synneistä. Meillä jokaisella on vastuu. On varottava vähättelemästä lasta. Pieni lapsi ei myöskään ymmärrä sarkasmia eikä itseensä kohdistettua huumoria.
 

Iloista ja kiusaamisesta vapaata kouluvuotta toivottaen
 

Anne Lagerstedt

Lähde: Psyykkinen hyvinvointi ja oppiminen. Toim. Annarilla Ahtola. PS-kustannus 2016

Sielunsiskot

Hyväksyvä katse

Piirroskuva silmästä

Nähdyksi tuleminen on elämän parhaita hetkiä.
 

Ne hetket muistaa, kun joku on katsonut kohti, nyökännyt hyväksyväsi päätään, hipaissut lohduttavasti olkapäästä, pyyhkinyt kyyneleet, ottanut todesta.
 

Omien joukossa näin voi käydä. Omien ihmisten joukossa rooleilla ei ole merkitystä, omien keskellä voi olla paljaana ja kaikki haavat näkyvillä. Omiensa kanssa ulkopuolisuuden tunne kaikkoaa ja omana itsenään voi tuntea olevansa arvokas ja hyväksytty.

Vertaisuus on parhaimmillaan juuri tätä näkyväksi tulemista. Kun tulee kohdelluksi tasavertaisena muiden kanssa, oppii kuuntelemaan toista, oppii tunnistamaan tunteitaan. Yhteys omaan itseen säilyy ja kehittyy.

Useiden vertaisryhmiin osallistuneiden kokemus on juuri tämä: saan olla oma itseni, opin toisilta, minua kannatellaan ja minäkin voin pyyteettömästi antaa tukeni toiselle. Ryhmäläiset ovat ihmisinä erilaisia mutta jokin yhdistää. Omia ajatuksiaan voi peilata toisilla, sinua kuunnellaan ja sinä aidosti kuuntelet.

Voimasiskot-kohtaamisissa ryhmäläisten omat juuret ja omat voimavarat ovat käsittelyn alla. Mutta kukaan ei työskentele yksin, vaan henkistä työtä tehdään yhdessä – jokaisessa ryhmässä omalla tavalla.

Voimasiskojen ja Kamalien äitien kaltaisissa vertaisryhmissä on lopulta kysymys kasvusta. Suostunko katsomaan itseäni rehellisesti, etsimään niitä kipukohtia, jotka kaipaavat hoivaa ja huoltoa. Ryhmä haastaa kasvamaan ja asettamaan rajoja – niin itselle kuin muillekin.

Taannoisessa oululaisten naisten Voimasiskot-ryhmässä nousivat pintaan sellaiset ajatukset kuin ”Minä tulin näkyväksi”, ”Tunsin myötätunnon voiman”, ”Tunsin riittäväni”, ”Opin tunnistamaan tunteitani”, ”Luottavainen ja turvallinen ilmapiiri syntyi ensinäkemältä” ja ehkä tärkein kaikista ”Sain olla se, mikä olen”.

Ehkä sinunkin paikkakunnallasi aloittaa Voimasiskot-ryhmä tänä syksynä?

Maarit Peltoniemi

Oulun NNKY

Sielunsiskot